Täytän tällä viikolla 40 vuotta. Alan olla ihmiselämän keskipisteessä. 40 vuotta elettyä elämää takana tuntuu samaan aikaan silmänräpäykseltä ja jo melko pitkään kuljetulta polulta (kuulen kyllä yli kuusikymppisten hymähtelyt korvissani).
Keski-ikäisyyden lisäksi saavutan muistelijoiden joukkoa. Heitä, joilla on jo elettyä elämää takana, jotakin jota muistella, ja josta ammentaa. Se tuntuu mukavalta. Olen onnistunut elämään lukuisia muisteltavia hetkiä. Ei harmita, ettenkö olisi esimerkiksi nuoruudessani uskaltanut elää ja kokea.
Naisena kuulun nyt kohderyhmään, jota yritetään kovasti vakuutella erinäisistä asioista. Tiesittekö, että lähiaikoina, minulle koittaa elämäni parhaimmat vuodet? Saavutan tilan, jossa olen sinut itseni kanssa, seksuaalisuuteni on huipussaan ja työelämässä olen parhaimmillani. Olen queen of fucking everything . Rypyt ovat trendikkäitä, harmaat hiussuortuvat ylpeyden aihe ja synnyttäneen naisen kehon keskivaiheille kertyvä rasva taas…no, se ei edelleenkään länsimaissa ole kovin normaalia tai hyväksyttävää.
Olen tästä kaikesta vakuuttelevasta huomiosta vähän huvittunut, mutta myös iloinen. Meitä moninaisia erilaisia naisia mahtuu taas millin verran enemmän näkyville ja näkyväksi.
Todellisuudessa elän keskellä ruuhkavuosia, joissa paahdan pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja yritän muistaa aamulla pukea rintaliivit, ottaa mukaan eväät ja lapsen päiväkotirepun sekä kurahanskat. Töissä tyydytystä tuottaa, kun en kuittaa sähköpostia kovin usein nimellä ”Kura Kauppi” tai vastaa ministerille epähuomiossa puhelimeen ”moro”. Terveysasemalla mietin, mikä olikaan lapseni sotu, mutta onneksi Somerolla naama tunnistettiin ja tiedot löytyivät etunimellä.
Mutta kyllä, nelikymppisenä naisena oleminen on varsin mielekästä. Olen onnellinen siitä, että olen ymmärtänyt asianlaidan aivan itse. En tarvitse vakuuttelijoita ympärilleni kertomaan, että minulla on asiat hyvin tai huonosti. Oman itseni arvostus syntyy minussa, olen itsestäni ylpeä ja elämästäni kiitollinen.
Naistentautien erikoislääkäri, kliininen seksologi Leena Väisälä , 60, sanoo, että olisi tärkeää keskittyä iloon jokaisessa elämänvaiheessa. Uskon häntä. Ilo on elämässä merkityksellistä. Toivoisinkin elämääni jatkossa vielä enemmän iloa ja naurua. Vaikka taustalla tapahtuu paljon, niin omassa elämässä kuin maailmallakin, ilon kautta voi voida paremmin. Sillä on eheyttävä ja toivoa antava voima. Iloa lisää kaikenikäisten elämiin!
Kira Kauppi
toimittaja