Muutama vuosi on aikaa siitä kun eräs brittiläinen tutkimus oli tullut siihen tulokseen että miehet kuolevat pois aiemmin, koska he ovat elämän jatkuvuudelle tarpeettomia. Naisten todettiin olevan vanhuksinakin hyödyksi pienten lasten syöttäjinä ja kasvattajina.
Voihan se olla niinkin.
Elämää seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että osittain se on ainakin totta. Kun tarvitaan hetkellistä lastenhoitoa, pääsääntöisesti paikalle kutsutaan isoäiti tai anoppi. Se on kai enemmän tapa kuin loppuun asti ajateltu asia.
Mitä meidän miesten pitäisi sitten oikein tehdä pysyäksemme hyödyllisinä. Jos ryhdymme kouluvaareiksi, omat lapset loukkaantuvat kun huolehdimme muiden lapsista. Ehkä se kuitenkin herättäisi heitä näkemään meidät toimintakykyisinä ihmisinä.
No, jos kouluvaarina olo ei kiinnosta, niin ainakin remontointi ja rakentaminen sekä koneiden korjaaminen ovat perheelle ja yhteiskunnalle hyödyksi. Aika monet meistä pystyvät niihin töihin.
Entä naapureiden auttaminen, jotain hyötyä siitäkin olisi. Auttaneeko se jatkamaan elämää, ehkä ei, mutta jos se vaikka estäisi tapaturmia, niin ehkä. Laskettaisiinko se eduksi lisävuosia jaettaessa?
Ihan sitten muita kodin ulkopuolisia hommeleita. Vaikka urheiluseurojen askareita tai yhdistystoimintaa. Ainakin voi lähteä kävelyttämään naapurin pitkäikäisiä ja tarpeellisia mummoja, jos ei oma siitä hermostu. Sen nyt ainakin pitäisi olla laskettavissa elämää jatkavaksi toiminnaksi. Kukapa sen tietää. Minkälaista kirjanpitoa meistä ja tekemisistämme pidetään? Ehkä joku exel-taulukko jossain.
Toisaalta, pitkäikäiseksi kehittyvä puoliso pitää monen kohdalla hyvää huolta. Niin hyvää, että pelätessään meidän rasittuvan liikaa, kieltää huomaamattaan meiltä mitä milloinkin harrastusta ja tekemistä.
Onkohan ylisuojelu hyödyksi vai haitaksi?
Kenties tuo ruoanlaitto, kaupassa käynnit, tiskaus ja siivous sinne elämän exeliin kirjoitetaan.
Tarpeeton