Tiisu julkaisi uuden singlensä Vaikee voittaa (jollei viitsi koittaa) tänään perjantaina.
Single on ensimmäinen julkaisu tulevalta neljänneltä albumilta, joka ilmestyy alkuvuodesta 2026. Sen on tarkoitus käynnistää uusi luku bändin tarinassa.
Vaikee voittaa (jollei viitsi koittaa) vertailee bändin mukaan tosielämää elokuviin.
– Tää menohan on aivan kuin joku leffa, missä alienit hyökkää maapallolle. Korvaat vain lentävät lautaset ilmastokriisillä, niin täysin sama tilanne, kuvailee bändin Somerolta kotoisin oleva laulaja Henrik Illikainen.
– Miksi alieneita lahtaavaa Will Smithiä on helppo kannustaa Independence Dayssä, mutta ilmastokriisiä vastaan taistelevia ei?
Laulaja ja kitaristi painottaa, ettei itsekään ole mikään pyhimys.
– Itsehän en tee paljoakaan mitään ilmaston puolesta. Tämä laulu on syntynytkin sisäisestä ristiriidasta, kun olen seurannut elokapinoita ynnä muita vierestä. Miten nuo jaksavat vouhottaa? Onko tässä edes muuta vaihtoehtoa? Pitäiskö minunkin?
Vastauksen hän löytää elokuvista:
– Suurin osa elokuvista osoittaa, että toivottomimmassakin tilanteessa, kunhan ei luovuta, voi hyvä voittaa!
Vaikee voittaa (jollei viitsi koittaa) on tekijöiden mukaan melodinen, sopivasti vino ja tarttuva laulu, joka piti alunperin julkaista viimeisenä singlenä tulevalta levyltä.
– Laulu on levyn toiveikkain ja ajateltiin, että halutaan mennä singlejulkaisuilla vaikeilevien biisien myötä valoa kohti. Maailman meno on kuitenkin nyt sen verran sakeaa, että emme näe muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa toivolla!
Kappaleet ovat sanoittaneet ja säveltäneet Henrik Illikainen ja Mathias Hermansson, sovitus on Tiisun ja Hermanssonin.
Tiisu sai alkunsa 2010-luvun alussa Sibelius-lukiossa. Henrik Illikainen muutti Somerolta Helsinkiin vain yhtä tavoitetta varten: perustaa bändi.
Basisti Väinö Karjalaisen Illikainen pyysi mukaan, koska hänellä oli treenikämppä ja äänityslaitteet. Rumpali Riku Sonkkasen taas siksi, koska hänellä oli ainutlaatuinen taito musiikkilukiolaiseksi.
– Hän ei koko ajan yrittänyt soittaa monimutkaisesti ja esittää kuinka taitava on. Riku palveli lauluja soitollaan.
Kitaristi Petteri Pulkkinen päätyi mukaan sielukkaan sointinsa ansiosta. Viimeisenä yhtyeeseen liittyi kosketinsoittaja Antti Vuorenmaa, vaikka piti Henkan freestyle-räppiä ensin lähinnä vaivaannuttavana.
– Pidin sitä vähän ärsyttävänä hyypiönä, kun se räppäsi tupakkapaikalla niin kuin joku, joka ei ole koskaan kuunnellut räppiä, muistelee Vuorenmaa.
– Mutta sitten näin sen Pekka Streng -paidan. Ja se muutti kaiken.
Bändi rakennettiin kuin Frankensteinin hirviö: osista, jotka eivät kuulu yhteen, mutta heräävät eloon, kun niihin iskee salama.
Bändin jäsenet kasvoivat aikuisiksi yhdessä. Ensimmäiset keikat, ensimmäiset riidat, ensimmäiset onnistumiset. He olivat nuoria ja hämmentyneitä, mutta yhdessä syntyi jotain: oma kupla, jossa sai olla oma outo itsensä.
Kun Tiisun ensimmäinen albumi, Elämän koulu, julkaistiin 2015, se oli kuin hullu karnevaali, jossa soitettiin suomirockia silmät kiiluen ja sydän avoinna. Debyytti teki Tiisusta puheenaiheen: radiosoittoa, kulttilevyn tunnelmaa ja villiä lavaenergiaa. YleX valitsi sen viikon albumiksi. Hetken aikaa Tiisu oli se ”uuden suomirockin pelastaja” – vähän kuin Ruusut ja Maustetytöt myöhemmin.
Toinen albumi Tänne ei jää kukaan (2017) oli tummempi ja painavampi. Median huomio hiipui, mutta sisäinen palo ei. Illikainen on myöhemmin sanonut, että ”paine isojen biisien tekemisestä vei ilon musiikista.” Sekin valittiin YleX:n viikon levyksi, mutta jokin muuttui. Tarina katkesi hetkeksi ja Tiisu meni tauolle.
– Multa kysytään koko ajan, että vieläkö Tiisu on olemassa? ‘On on!’ vastaan ja sanon, että julkaistiin kolme vuotta sitten levy ( III ), painottaa Illikainen.
– Tämän seuraavan tulemisemme myötä kellekään ei jää epäselväksi, etteikö oltaisi olemassa!
Neljännen levyn teemoina ovat ilmastokriisi, yhteiskunnan repeämät, ystävyyden ristiriidat ja ihmisyyden absurdi ydin.
Bändi ei saarnaa ylhäältä, vaan korostaa ihmisyyden ristiriitaisuutta, virheellisyyttä ja eläimellisyyttä. Se haluaa herättää ajatuksia, naurattaa, itkettää ja tanssittaa.
– Joskus toivon, että Tiisu olisi kuin Salatut elämät. Erilaiset ihmiset saman töllön ääreen kutsuva kollaasi elämästä, Illikainen sanoo.
Tiisun musiikissa kaikuu kuusi kulmaa – kuviteltu heksagoni, jonka reunoilla keikkuu artisteja kuten Apulanta, Nirvana, Leevi & The Leavings, Badding, J. Karjalainen, Tuomari Nurmio, Tehosekoitin, Unto Mononen, Vicky Rosti, Alice in Chains, Sielun Veljet ja Sydän, sydän. Näiden kulmien sisällä Tiisu poukkoilee vapaasti kuin flipperipallo – välillä suoraan sydämeen, välillä suoraan otsaan.
– Tiisu on yrittänyt pelastaa suomirockia jo toistakymmentä vuotta – ja siis ihan oikeesti, sanoo Vuorenmaa silmää vinkaten.
Tiisu
-perustettu 2010-luvun alussa Helsingissä
-julkaissut kolme albumia: Elämän koulu (2015), Tänne ei jää kukaan (2017), III (2022)
-tunnetuimmat kappaleet: Virtaset, Elämältä turpiin sain, Suomalaisen suurin riesa on sisu, Tänään sä musta hullaunnut, Hiillos
-Vaikee voittaa (jollei viitsi koittaa) -biisi ja musiikkivideo julkaistaan 25.4.
-uusi albumi ilmestyy alkuvuodesta 2026
-loppukesän keikkoja: 16.8. G Livelab, Tampere, 29.8. On The Rocks, Helsinki, 6.9. 45 Special, Oulu