Seurakuntalaiset nostivat varhaisen kuulemisen tilaisuudessa esiin huolensa päätöksenteon etääntymisestä sekä tuttujen toimintamallien, kuten omien tapahtumien, säilymisestä. Tilaisuudessa lääninrovasti Risto Leppänen ja hiippakuntasihteeri Mika Piittala valottivat meneillään olevaa Rova 2030 -hanketta.
Hankkeen peruskivi on tulevaisuuden turvaaminen. Resurssien vähenemisen myötä jotkin palvelut, kuten perheneuvonta, voivat keskittyä, mutta lakisääteiset, kuten kirkolliset toimitukset, halutaan pitää paikallisina.
Seurakuntalaiset kiittivät siitä, että muutokseen on herätty ja että vapaaehtoisesti, ilman ylempien tahojen puuttumista, voidaan vielä itse harkita, millainen tulevaisuus halutaan.
Kiinteistöjen osalta huolenaiheena on esimerkiksi Somerniemen seurakuntatalon säilyminen.
Rova 2030 -hanke sisältää sen, että jokaisen seurakunnan on valmisteltava kiinteistöstrategia. Siinä käydään läpi kaikki seurakunnan kiinteistöt, niiden käyttöaste, korjaustarve ja käyttökustannukset. Seurakuntien omat valtuustot päättävät kiinteistöstrategiastaan. Somerolla strategia valmistuu syksyn valtuuston päätettäväksi.
Yleisön mielestä murheeksi hankkeessa tulee nousemaan reviiriajattelu. Eli katsotaan vain omaa reviiriä, eikä anneta tilaa isommalle yhteiselle hyvälle.
Yhtenä ehdotuksena tulikin, että rovastikunnasta tehtäisiinkin kaksi seurakuntaa yhden ison sijaan.
Esille nostettiin myös Somerniemen kappeliseurakunta, joka on harvinainen poikkeus nykyseurakuntakartassa. Kappelineuvostoja ei rovastikunnan alueella ole enää yhtään, mutta Somerniemen kappeliseurakunnan johtokunnan kaltaiselle toimielimelle ei kuitenkaan liene estettä.
Ohjausryhmä kysyi myös seurakunnan työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä näkemyksiä tulevaisuudesta. Kyselyn perusteella todettiin, että rovastikunnallinen seurakunta on liian iso ollakseen yksi toiminnallinen yksikkö, joten paikalliset, nykyisten seurakuntien kokoiset toimintayksiköt tarvitaan. Yhteisesti voidaan järjestää hallintoa ja taloutta, kiinteistöjä ja hautaustoimea. Kirkollisveroprosentti olisi yhteinen, samoin rahavarat.
Vaihtoehtoisia malleja on siis yhä kolme. Seurakuntayhtymämallissa jokaiseen seurakuntaan jää kirkkoherra ja valtuusto sekä neuvosto. Lisäksi tulee seurakuntayhtymän valtuusto ja neuvosto. Talous, hallinto ja kiinteistötoimi hoidettaisiin yhdessä. Seurakuntayhtymämallia pidetään kyselyn perusteella hallinnollisesti raskaana.
Aluemallissa hallinto järjestyy yhden valtuuston ja neuvoston alle. On yksi kirkkoherra ja alueellisesti johtava pappi. Alueellisesti toimintaa ohjaa alueneuvostot. Malli olisi hallinnollisesti keveämpi, mutta hallinnon järjestämiseen liittyvät kysymykset ovat vielä avoimina.
Kolmas vaihtoehto on työalamalli. Siinä toimintaa ohjataan työaloittain. Tämän mallin heikkoutena lienee paikallisen toiminnan itsenäisyyden menettäminen.
Kaikkien mallien vahvuuksia ja heikkouksia arvioidaan edelleen ja varhaisen kuulemisen tilaisuuksien anti, ilot ja huolet viedään ohjausryhmän ja neuvotteluryhmän työn tueksi. Kuulemistilaisuuksia järjestetään jokaisessa rovastikunnan seurakunnassa.
Somero on mukana Rova 2030 -hankkeessa, koska seurakunnan tulevaisuusnäkymät ovat huolestuttavat. Vähenevä jäsenmäärä sekä sitoutumattomuus paikallisseurakuntaan aiheuttavat alenevat verotulot. Samaan aikaan seurakunnalla on vastattavanaan hautaukseen liittyvät kustannukset ja mittava kiinteistömassa, jonka ylläpidosta ja korjauksista tulee huolehtia.
Toiminta; jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset, diakoniatyö ja kaikki muu seurakuntalaisille suunnattu työ on se, mistä täällä ei haluta luopua muiden kustantamiseksi.
Someron seurakunta ei ole yksin näiden haasteiden edessä, vaan koko Suomen evankelisluterilainen kirkko painii yhdessä samojen murheiden kanssa.
Arkkihiippakunnassa, mihin Somerokin kuuluu, työtä tehdään rovastikunnittain. Someron seurakunta on osa Paimion rovastikuntaa ja lääninrovastina toimii Liedon kirkkoherra Risto Leppänen. Rova 2030- hankkeen kautta rovastikunnissa tehdään suunnitelmia, miten tulevaisuudessa seurakunnalliset palvelut ja seurakuntaelämä pystytään järjestämään.
Työ aloitettiin 2022, jolloin seurakuntien valtuustot päättivät yhdessä etsiä ratkaisuja. Tuolloin perustettiin neuvotteluryhmä työntekijöistä ja luottamushenkilöistä. Työtä tehdään työaloittain ja työtä edistämään perustettiin viime vuonna ohjausryhmä.
Hankkeen tavoitteena on saada ratkaisuesitys lausuntokierrokselle kirkkoneuvostoille ensi syksyyn mennessä. Saatavien lausuntojen perusteella jatkuu työ, jotta keväällä 2026 olisi valmiina kirkkovaltuustoille annettava esitys. Tämän jälkeen tuomiokapituli lausuu asiasta ja sen jälkeen kirkkohallitus tekee päätöksen liitoksen perusteellisuudesta.
Liitos on mahdollista vain jos se parantaa seurakunnan toiminnallista ja taloudellista toimintakykyä.