Teksti ja kuvat Alma Kärkkäinen
Somerniemi-seuran kylätoimikunta järjesti kevään aikana logokilpailun, jonka tavoitteena oli luoda Somerniemeä kuvaava, markkinointiin ja julkaisuihin sopiva tunnus. Kilpailun voitti somerolaissyntyinen, nykyään Helsingissä asuva graafisen alan yrittäjä Hannu Rantanen.
Voittajatyö ja sen tekijä julkistettiin huhtikuun lopulla pidetyssä kyläillassa Somerniemen seurakuntatalolla. Illan avasivat Johanna Ristimäki ja Paavo Aaltonen, ja logokilpailun tulosten julkistus aloitti tapahtuman monipuolisen ohjelman.
– Ohjeena oli suunnitella logo, joka parhaiten kuvastaa Somerniemeä. Logon tuli soveltua esimerkiksi lippuihin ja t-paitoihin, kertoi Paavo Aaltonen.
Kilpailuun osallistui toistakymmentä eri-ikäistä henkilöä, muun muassa Oinasjärven koulun oppilaita, jotka harjoittelivat logon piirtämistä tableteilla.
Kolmasluokkalainen Tuure Knuutila sai työstään kunniamaininnan. Hänen suunnittelemansa puuta kuvaava logo sai kiitosta tarkasta kasvitieteellisestä toteutuksesta.
– Tuure on kuvannut puun biologisesti oikein, Aaltonen esitteli puun latvaa ja juuria yleisölle.
Kilpailun voittaja palkittiin Jussin Baarin lahjakortilla ja makeisilla. Tuure Knuutila sai Somero-mukin ja makeisia, ja myös Oinasjärven koululaisille toimitetaan makeispalkinto kiitokseksi osallistumisesta. Sekä voittaja että kunniamaininnan saanut Knuutila olivat estyneitä saapumaan paikalle.
Hannu Rantanen tavoitettiin puhelimitse tilaisuuden jälkeen.
– Kilpailu tuli vastaan Facebookissa Someron ilmoitustaulu -ryhmässä. Logon piti olla yksinkertainen. Metsä, pelto, vesi… siitä se lähti. Mietin kesätoria, mutta en saanut sitä mahdutettua mukaan. Fontti on erikoinen, täytyy myöntää, mutta mukava.
– Pyörittelin kolmea vaihtoehtoa kuukauden verran. Logon tuli olla sellainen, että sitä pystyy käyttämään monenlaisissa tuotteissa. Siksi logosta on kolme versiota: värillinen, mustaa valkoisella pohjalla sekä valkoista mustalla pohjalla, ympyrän muodossa.
Hannu Rantanen on kotoisin Somerolta ja asuu nykyään Helsingissä.
– Liikumme Somerolla silloin tällöin sukulaisia tapaamassa, reittimme kulkee kesätorin ohi, kertoili Hannu Rantanen siteistään paikkakuntaan.
– Meillä on ollut vaimoni Jaana Raution kanssa yhteinen graafisen alan yritys yli 20 vuotta.
Rantasen ja Raution yritys Gravision suunnittelee muun muassa logoja ja liikemerkkejä, kirjojen kansia ja taittoja, ilmoituksia ja esitteitä.
Uunituore Somerniemi-logo oli otettu käyttöön heti. Se koristi illan kahvipöytää, josta vastasivat Virpi Eloranta ja Tuuli Jussila.
Kaari Utrio: ”Olen leirinuotioiden tarinankertoja”
Logokilpailun jälkeen kuultiin kirjailija Kaari Utrion esitelmä. Hän toivoi esityksestään keskustelevaa ja yleisö tarttuikin tähän toiveeseen heti.
– Olen historian maisteri ja opiskelin 1960-luvulla Helsingin yliopistossa. Silloin historian opetus keskittyi paljolti valtaan ja talouteen. Naisia oli vähän: Elisabet I, Maria Teresia ja Katariina Suuri, Utrio muisteli.
Lähes täydestä salista heräsi heti kysymys, mikä näille naisille oli yhteistä.
Elisabet nosti 1500-luvun Englannin merivallaksi, hänestä on jäänyt historiaan positiivinen kuva.
1700-luvun Itävallan Maria Teresia hallitsi valtavaa aluetta. Saksalaisen imperiumin keisarinnana valta oli todella hänen.
1700-luvun lopulla hallinnut Venäjän keisarinna Katariina Suuri vaikutti Suomen historiaan. Hänen aikanaan vallattiin Krim, käytiin Puolan sodat ja Kustaan sota. Katariina Suuri toi Venäjän eurooppalaiseksi mahdiksi.
Tässä mimmit – ja vallan näkökulma. Tavallisia henkilöitä ei historian opetuksessa ollut. Minä halusin tietää, miten tavalliset ihmiset elivät.
Moneen kertaan palkittu kirjailija kertoi yli 50 vuotta kestäneestä urastaan.
– Esikoisteokseni julkaistiin vuonna 1968. Isäni (Untamo Utrio)oli kustantaja, ja tiesin, miten koneisto toimii. Olin tavannut suuren määrän kirjailijoita.
– 1960-luvun Suomessa jylläsivät yhteiskunnalliset voimat, eikä siitä tykätty, että kirjailija käytti aikaansa höpinään. En välittänyt, kirjoitin vaan, olen aina kirjoittanut tarinoita.
– Ihmiset halusivat tarinoita. Olen leirinuotioiden tarinankertoja.
– Vuonna 1973 sain viidennestä kirjastani valtionpalkinnon. Muistan oivalluksen Helsingissä raitiovaunu ykkösessä: minähän olen kirjailija!
Kaari Utrio kertoi hauskasti, kuinka 1960-luvun lopulla eläke ja verot aiheuttivat päänvaivaa. Kirjailijat ja maatalousyrittäjät laitettiin siihen aikaan yhteen nippuun.
Pitkän linjan kirjailija on nähnyt muutokset, joita ammatissa on tapahtunut.
– Jos kirjoittamalla aikoo elää, on julkaistava kirja joka vuosi. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 350 sivun teosta.
Kaari Utrio kertoi kirjan syntyprosessista muun muassa, että jokainen kirja on kirjoitettu vähintään kolmeen kertaan. Jokainen lause on luettu ääneen, mykkänä, työstetty yhä uudelleen ja uudelleen. Utrio näytti aineistoja, joiden pohjalta kirjoja on luotu.
– Teokseni Yksisarvinen kertoo Jerusalemin valloituksesta. Olen matkustanut Lähi-Idässä useita kertoja ja jos jossakin on vuori, en kuvaa sinne tasankoa.
Teosten henkilöhahmoista on jokaisesta tarkat kuvaukset erillisillä, tiheään kirjoitetuilla liuskoilla. Jokaisesta henkilöstä on ulkonäkö, kunto, psyyke ja luonne, vaatteet, aseet…
– Ettei käy niin, että joku henkilöistä menee huoneeseen sinisessä puvussa, ja tulee ulos päällään punainen puku, kirjailija nauratti yleisöä.
Yleisö keskusteli esitelmöitsijän kanssa vilkkaasti. Tiedusteltiin esimerkiksi, kuinka kirjailija saa henkilön psyyken pysymään samana, ettei luonne muutu.
– Ne henkilöt saattavat alkaa elää. Ja silloin henkilö on oikeassa, minä väärässä.
Kirjailija kertoi alansa teknisestä kehityksestä.
– Vuonna 1968 kirjoituskoneeni oli höyrykone. Sähkökirjoituskoneen ostin 70-luvun puolivälissä, ja vuonna 1985 ensimmäisen tietokoneen. Kirjoituskoneella kirjoittaminen oli työlästä: yhdellä liuskalla sai olla korkeintaan kaksi korjausta. Kolmeen kertaan kirjoittaminen oli normaalia.
Kirjailija Utrio on elänyt lukuisia yhteiskunnallisia murroskausia.
1990-luvun alussa Neuvostoliitto romahti, ja samaan aikaan kirjallisuuskriitikoiden sukupolvi vaihtui. Nousi uusi, nuori polvi.
– Urani alussa ei saanut ottaa huomioon, mitä ihmiset ajattelevat. Siitä sai rapsuja. Minä olen aina pitänyt lukijoita tärkeänä ja saanut paljon lukijapostia. Olen vastannut jokaiselle, joka on pannut nimensä ja tietonsa alle. Henkilökohtainen kirjeenvaihto on nyt hävitetty, en osaisi kuvitellakaan, että lukijoiden kirjeet joutuisivat eteenpäin.
Paavo Aaltonen: Tekoäly muuttaa maailmaa radikaalisti
Paavo Aaltonen johdatti yleisön tekoälyn maailmaan.
– Tekoälyllä ei ole tunteen paloa, mutta se on tehokas tehtävissä, Aaltonen kiteytti.
Keskustelua syntyi, miten sosiaaliseen mediaan syötetyt tiedot päätyvät tekoälyn käyttöön. Esillä olivat myös sananvapaus, ennakkosensuuri ja lailliset kysymykset.
– Googlen tekemän ennusteen mukaan tekoäly ei tule vaikuttamaan kolmasosaan suomalaisista työpaikoista. Suurimmat muutokset nähdään muun muassa finanssisektorilla, kiinteistöalalla, hallinnossa, koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Tekoäly ei vaihda vaippoja, mutta se on oiva työkalu tehostamaan terveydenhoitoalan toimintoja, Aaltonen kertoi.
Hän esitteli ChatGPT:n avulla, millaisia ideoita tekoäly ehdottaa Somerniemen kesätorin kehittämiseen: teemapäiviä, työnäytöksiä, konsertteja, Instagram- ja Facebook-tilejä sekä asiakaskokemuksen parantamista.
Aaltonen pyysi tekoälyä myös suunnittelemaan historiallisen romaanin, jonka tapahtumapaikka olisi Jakkulan pappila 1830-luvun Somerniemellä. Tekoäly ehdotti päähenkilöksi nuorta papintytärtä Beataa ja tarinaan realistista tyyliä, romanttisin jännittein.
Yleisö pohti, kuka on keksinyt tekoälyn – yksiselitteistä vastausta ei ole, mutta kehitystyössä on ollut mukana useita henkilöitä ja organisaatioita.
Juha Wiskari toi yleisöstä näkökulman tiedon tasoista.
– Tekoäly käyttää avointa tietoa – eli kaikkea sitä, mikä ei ole suojattu esimerkiksi salasanoilla tai palomuureilla. Se, mitä digimaailmaan syötetään, myös jää sinne.
Paikallishistorian tuntija, kotiseutuneuvos Manu Kärki kertoi käyttävänsä tekoälyä tekstien työstämisessä.
– Copilot tarjoaa usein kolme vaihtoehtoa hankalalle lauseelle. Se auttaa välttämään toistoa, Kärki totesi.
Hän kuitenkin huomautti, että tekoäly ei tunne paikallishistoriaa kovinkaan tarkasti.
– Se on väittänyt, että Hiidenlinna olisi Somerniemen vanhin rakennus – vaikka se on valmistunut reilut 30 vuotta sitten, Kärki naurahti.
Somerniemi-Seuran kyläillat jatkuvat joka kuun viimeisenä maanantaina.
– Toukokuussa kokoonnumme Oinasjärven rannalle grillikatokselle paistamaan makkaraa, kertoi Paavo Aaltonen.
