Yhden ainoan esitelmän vaikutus voi olla niin voimakas, että syntyy halu tietää esitelmöijästä enemmän. Minulle kävi niin lietolaisen Seppo Posion pitäessä Karjalaan viittaavaa musiikkiesitelmää Somerolla. Kumppaninaan hänellä oli harmonikkataiteilija Johanna Liimatta. Esitelmä oli informatiivinen, tunnekylläinen ja hauska. Syntyjäni tällaisena karjalaisena itkijänaisena liikutuin kyyneliin.
Nyt Seppo Posio on julkaissut omakustanteena omaelämäkertansa Täyttä elämää. Hän syntyi 1952 Turussa. Isä oli lietolainen monessa polvessa, äidin juuret olivat puolestaan Maskussa. Turun lyseon kasvatti Seppo Posio kirjoitti ylioppilaaksi 1971. Erityisen vahvoja aineita lukiossa olivat historia ja kirkkohistoria.
Hän sai ammattiajokortin poikkeusluvalla jo ennen säädettyä ikää ja ajoi muun muassa lihakuormia yölinjalla. Hän opiskeli oikeustiedettä Turun yliopistossa ja joutui todistamaan monenlaisia kommervenkkejä asianajaja- ja vakuutusasioissa.
Hän pääsi myös unelmiensa ammattiin, maanviljelijäksi viljatilalle. Innokas hevosharrastus poiki lempihevosen kantakirjauksen. Matkustelu maailmalla avarsi näkemyskenttää, mutta ”kotimaani ompi Suomi”. Perhe-arvot ja isänmaallisuus ovat Seppo Posion perusprinsiippejä, ja hän on luennoinut sotahistoriasta paljon eri puolilla Länsi-Suomea.
Hän on toiminut kunnanvaltuutettuna kokoomuksen riveissä, mutta hän ei kirjoita puoluepoliittista jargonia, vaan kirjaa myös pettymyksensä kaikenlaiseen vehkeilyyn. Hän katsoo yli puoluerajojen. Veikko Lavia siteeraten: ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen, / jokainen elämä on tärkeä.”
Minulle Seppo Posio on ennen muuta muusikko. Hän aloitti harmonikansoiton kahdeksanvuotiaana ja sai oppia muun muassa itseltään Veikko Ahvenaiselta. Hän on itsekin toiminut harmonikansoitonopettajana kaksikymmentä vuotta Naantalin Työväenopistossa. Kaksi levyäkin on syntynyt. Ohjelmistoon on kuulunut niin suomalaisia harmonikkamusiikin klassikkoja kuin venäläisiä romanssejakin.
Musiikki on tuonut mukanaan mieleenpainuvia kohtaamisia ja säestystehtäviä, mainittakoon muun muassa Seppo Hanski, Arttu Suuntala, Henry Theel ja Erkki ”Evakkoreki” Liikanen. Seppo Posio korostaa jatkuvan itsensä kehittämisen tärkeyttä. Kuluneet vuosikymmenet harmonikan parissa eivät takaa taitoa, vaan itsekritiikki ja halu oppia uutta ovat onnistumisen edellytyksiä.
Täyttä elämää on syntynyt vuosien varrella, ja sen rakenne on välillä turhan pätkittäinen. Kieliasussa olisi huolittelun varaa, mutta tekstin sydämellisyyttä se ei poista. Itsetuntoisuus ei poista tervettä itsekritiikkiä, ja hauskojen sattumusten kirjaamisessa on mukana myös poikamaista huumoria ja itseironiaa.
Teokseen on päätynyt myös minun artikkelini tämän kolumnin alussa mainitusta Someron vierailusta. Voi vain toivoa, että Seppo Posio ja Johanna Liimatta vierailisivat uudelleenkin täällä.
Eija Komu
filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija ja kriitikko