Kahdeksan Kiiruun koulun yhdeksäsluokkalaista kilpaili puheenpidossa ennen kesälomille pääsyä. Livia Kytöluodon , Jenna Aaltosen , Luna-Liia Jääskeläisen , Iida Urmaksen , Henni Talosen , Angela Luongon , Iina Mäkisen ja Ilse Conwayn puheet olivat tuomariraadin mielestä kaikki korkeatasoisia ja tasaisen hyviä.
Voittajaksi valikoitui Ilse Conwayn puhe nuorten empatiakyvyn puutteesta. Conwayn puhetta pidettiin rohkeana, ajatuksia ja tunteita herättävänä, vaikuttavana ja rakenteeltaan hyvänä. Esiintyminen oli hyvää ja selkeää.
Toiseksi sijoittui Iina Mäkinen puheellaan Pitkä QT-aika-oireyhtymä ja kolmanneksi Henni Talonen puheellaan Perfektionismi .
Voittajan puhe
Hyvät ysiluokkalaiset.
Vitun idiootti, senkin kusipää, turpa kii, toi on niin tyhmä, että sitä saa ihan luvallakin kiusata, homo, vammanen, läski.
Oletteko ikinä kuulleet tällaisia sanoja? Vai oletteko kenties itse käyttäneet niitä? Nykyään tuntuu, että varsinkin yläkoulussa kuulee paljon toista ihmistä loukkaavia kommentteja ja ilkeitä sanoja. Yläkoulun aikana olen itse kokenut loukkaavat ja ilkeät puheet raskaiksi, ja uskon, että moni kokee samalla tavalla. Sen vuoksi haluan puhua teille empatiasta ja sen merkityksestä.
Mitä empatia sitten oikein on? Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan empatialla tarkoitetaan kykyä ja halua pyrkiä ymmärrykseen, mitä toinen ihminen saattaa tuntea ja kokea sekä taitoa asettua toisen henkilön asemaan.
Entä mitä empatia käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että pystyy ottamaan toisen ihmisen tunteet huomioon. Se tarkoittaa, että pilkkaamisen sijaan puolustetaan. Se tarkoittaa, ettei tuomitse toista suorilta käsin. Se tarkoittaa, ettei jätetä yksin tai kävellä ohi. Ennen kaikkea, se tarkoittaa, että pystyy katsomaan maailmaa toisen ihmisen silmin.
Koulussa empatian puute näkyy varsinkin nimittelemisenä, haukkumisena ja muiden vähättelynä. Nuoret usein perustelevat tällaista nimittelyä sanomalla “se oli vaan läppää”. Omasta mielestäni se on surkea tekosyy huonolle käytökselle. Joskus ihan pieni läpälläkin tarkoitettu asia voi satuttaa toista, jos se osuu arkaan kohtaan. Myös toisille nauraminen ja juorujen levittäminen osoittaa empatian puutetta.
Hämmästelen usein mistä nuorten empatiakyvyn puute johtuu. Tutkimuksien mukaan lukeminen kehittää empatiakykyä ja puhelimet ja netti surkastuttavat sitä. Lukiessa asetut kirjan henkilöiden asemaan ja pystyt kokemaan heidän tunnetilojaan. Netti puolestaan surkastuttaa empatiakykyä, koska keskustelu siellä voi olla kasvotonta. On helppoa sanoa pahasti kun ei näe toista. Olisimmeko siis empaattisempia jos emme roikkuisi koko aikaa puhelimilla?
On myös tosiasia, että nuorten empatiakyky on vielä kehittymisvaiheessa. Ei siis ole ihme, että nuorten on välillä vaikea asettua toisten asemaan. Se ei silti oikeuta ketään olemaan ilkeä toista kohtaan. Jos ei keksi toisesta ihmisestä tai asiasta mitään hyvää sanottavaa, niin voisiko silloin vain yksinkertaisesti pitää suunsa kiinni.
Etsiessäni tietoa empatiasta, törmäsin yhdysvaltalaistutkimukseen, jonka mukaan suomalaiset kuuluvat vähiten empaattisiin kansakuntiin koko maailmassa. Suomi sai tutkimuksessa kuudenneksi huonoimmat empatiapisteet. Mielestäni tämä on huolestuttavaa ja jopa hieman noloa. Jäin miettimää, että olemmeko todella niin empatiakyvyttömiä, vai tuleeko meistä vain sellainen vaikutelma. Suomalaiset kun usein mielletään hiljaiseksi ja introvertiksi kansaksi.
Joka tapauksessa uskon, että yläkoulu olisi ollut monelle meistä paljon helpompaa jos emme olisi joutuneet kohtaamaan koulussa niin paljon negatiivisuutta, välinpitämättömyyttä ja haukkumista. Jos muuttaisimme puhetapaamme positiivisemmaksi, kannustavammaksi ja etsisimme toisista enemmän hyviä asioita, niin viihtyisimme varmasti paremmin koulussa. Toivonkin, että seuraavalla kerralla, kun mielenne tekee sanoa jotakin ikävää toiselle ihmiselle, niin miettisitte kaksi kertaa ennen kuin avaisitte suunne. Ehkä voisittekin sanoa jotain ystävällistä ja tehdä toisen ihmisen päivän paremmaksi. Maailma olisi parempi paikka jos huolehtisimme toisistamme hieman enemmän.
Loppuun haluan lukea sitaatin kirjasta Pikku prinssi:
”Tämä on salaisuuteni ja se on hyvin yksinkertainen. Ainoastaan sydämellä voit nähdä oikein; mikä on oleellista, on näkymätöntä silmille.”