Heinäkuinen Kiiruun Kivimakasiini esittelee Rovaniemellä asuvan Pirkko Mäkelä-Haapalinnan maalauksia ja somerolaisen Marjukka Malkin pronssiveistoksia.
Mäkelä-Haapalinna on varsin tuttu taiteilija useille somerolaisille, sillä hän asui täällä 1990–2010. Noin 15 vuotta sitten hän muutti miehensä kanssa Somerolta Kemijärvelle, jossa vierähti 10 vuotta ja sieltä Turun kautta Rovaniemelle.
Kivimakasiinin näyttelyä avatessaan Mäkelä-Haapalinna sai halata ison joukon ihmisiä, joita tapasi nyt ensi kertaa sitten täältä lähtönsä.
Hän myös liikuttui kovasti kiitellessään kaikesta tuesta, jota Somerolla asuessaan ihmisiltä sai.
– Tärkeää oli myös se, että Somerolla ostettiin töitäni, sillä se mahdollisti sen, että pystyin harjaantumaan ja maalaamaan lisää ja lisää. Olen kuitenkin maalaajana aika lailla itseoppinut.
Mäkelä-Haapalinna toimi alkuun keraamikkona, mutta jo Someron aikana hänen oli jätettävä rakas materiaalinsa.
– Kädet ja niska eivät lopulta enää kestäneet keramiikan tekoa.
– Mutta löysin uusia keinoja luoda, huokaisee taiteilija, jonka mittava cv kertoo tarinaa menestyksestä niin Suomessa kuin maailmallakin.
Somerolla hänen teoksiaan on nyt esillä Kivimakasiinin lisäksi kulttuurigalleriassa.
Mäkelä-Haapalinna löytää inspiraation töihinsä hyvin usein ihmiskunnan historiasta, jota mielellään tutkii. Yksi suuri innoittaja on 1200-luvulla elänyt Hildegard Bingeniläinen , joka oli saksalainen abbedissa, kirjailija, mystikko ja kirkkomusiikin säveltäjä. Häneltä on säilynyt laaja kirjallinen tuotanto muun muassa teologian, kosmologian, luonnonhistorian ja lääketieteen aloilta.
– Meillä nykyihmisillä on helposti sellainen ylimielinen suhtautuminen menneisyyteen. Että ihmiset ennen meitä olisivat jotenkin alempia tai osaamattomampia. Vaikka itse asiassa he ovat omissa olosuhteissaan olleet todella luovia ja taitavia. Ajattelen esimerkiksi joitakin hyvin kauniita ornamentteja, joiden tekeminen tekisi tiukkaa tämänkin päivän työkaluilla.
– Toivoisin, että ihmiset tuntisivat oman historiansa, niin voisivat ehkä sen kautta löytää omat vahvuutensa ja pystyisivät hyödyntämään niitä paremmin.
Mäkelä-Haapalinna nostaa esille myös häntä sykähdyttäneen intiaaniperinteestä löytyneen runon, jossa on ajatus siitä, että me nykyväki olemme tulosta tuhansien ihmisten rakkaudesta ennen meitä.
– Kuinka ihana asia sukupolvet ja niiden jatkuminen on.
Taiteestaan Mäkelä-Haapalinna toteaa, että se on muuttunut paljonkin vuosien myötä.
– Vuodet ovat vaikuttaneet minuun, mutta niin pitääkin olla.
Marjukka Malkki on tuonut Kivimeijeriin herkkiä pronssiveistoksiaan.
– Eläimet on minun heikko kohtani. Ne puhuttelevat minua aina, kertoo Malkki.
Hänen pienimmissäkin veistoksissa on todella paljon tarkkoja yksityiskohtia.
– Minulla on hirmu pieni matkamuistopuukko, joka on todella kätevä yksityiskohdissa.
Malkki ei koskaan piirrä etukäteen luonnoksia.
– Jos piirrän ajatukseni paperille, niin sehän on sitten jo tehty, aihe käsitelty. Varsinaiseen veistokseen ei enää saisi elämää.
– Joskus, jos en pääse aloittamaan tekoa ihan lähiaikana, niin saatan kirjoittaa joitakin ajatuksiani ylös.
Veistokset ovat puhtaasti taiteilijan mielikuvituksen tulosta. Vain pianoa soittavalla pojalla on esikuva oikeassa elämässä, ja tuttu koira on ikuistettu pronssiin selällään lekottelemassa.
– Pronssiin ei kannata valaa omia ahdistuksiaan. Se on materiaalina sellainen, että siitä ei pääse eroon. Eli töissään näkisi aina negatiivisuuden, jota on siihen vuodattanut.
Malkki sanoo nauttivansa luomisesta erityisesti nyt eläkeiässä.
– Enää ei tarvitse luoda uraa, eikä kilpailla kenenkään kanssa. Jos eivät työt kelpaa, niin olkoon kelpaamatta. Voin tehdä sellaista, mikä tuntuu itsestä hyvälle.
Someron näyttelyssä hänen työnsä ovat katsojille uusia, sillä yhtä lukuunottamatta niitä ei ole ollut aiemmin näytillä.
——————
– Kiiruun Kivimakasiini 2.–31.7. Pirkko Mäkelä-Haapalinnan maalauksia ja Marjukka Malkin veistoksia
– Someron Kulttuurigalleria Pirkko Mäkelä-Haapalinnan maalauksia 2.7.–31.8.
