Teksti Emmi Ali-Yrkkö, kuva Anu Suontausta
Suomessa on lakkautettu yli tuhat kyläkoulua 1990-luvun jälkeen. Monilla paikkakunnilla on herännyt huoli siitä, mitä tapahtuu kylälle, kun koulu katoaa. Uusi tutkimushanke Peruskoulu maaseudun murroksessa selvittää kyläkoulujen roolia ja merkitystä, ei vain numeroiden, vaan ihmisten kokemusten kautta.
Tutkimusta tekevät Itä-Suomen ja Turun yliopistot yhteistyössä. Tavoitteena on ymmärtää, mitä kyläkoulut merkitsevät ihmisille, ja tarjota kokemusperäistä tietoa tulevaisuuden koulutuspoliittiseen keskusteluun. Hankkeessa haastatellaan noin 80 entistä oppilasta ja henkilökuntaan kuuluvaa Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.
– Kyseessä on pitkittäistutkimus, jossa muistojen kautta tarkastellaan, miten peruskoulu maaseudulla on muuttunut ja millaiseksi se on koettu, kertoo tutkijatohtori Suvi Jokila (KT) Turun yliopistosta.
Väitöskirjatutkija Susanna Leppähaara (FM, KM) on yksi tutkimuksen tekijöistä. Hän tietää kyläkoulujen merkityksen omasta kokemuksestaan.
– Kävin ala-asteen sadan oppilaan koulussa Suomusjärvellä. On kiinnostavaa peilata tutkimusta omien muistojen kautta.
Kyläkoulut ovat nykyään paljon enemmän kuin opetuksen paikkoja. Ne ovat yhteisön sydän. Tutkijat toivovat, että tutkimus tuo uutta ymmärrystä myös siihen, miten koulutuspalvelut tulisi järjestää harvaan asutuilla alueilla. Maaseutua ja pieniä paikkakuntia tutkitaan ja ymmärretään vähemmän.
– Suomessa koulutustutkimus on ollut pitkälti kaupunkikeskeistä. Maaseudun näkökulma on jäänyt vähemmälle huomiolle. Koulutuspolitiikka menee isojen toimijoiden mukaan, sanoo Suvi Jokila.
– Aiemmissa tutkimuksissa on myös unohdettu kokemuksellisuus. Tässä hankkeessa se on keskiössä, lisää Susanna Leppähaara.
Hanke sai rahoituksensa Koneen säätiöltä vuonna 2023 ja se jatkuu vuoteen 2027 asti. Nyt käynnissä on aineistonkeruu. Tutkijat toivovat yhteydenottoja kyläkouluja 1970–2000 -luvuilla, peruskouluaikana-, erityisesti 1990-luvulla käyneiltä. Hankkeen kotisivuilla ( https://sites.utu.fi/priima/ ) on kyselylomake, jonne voi täyttää omat tiedot yhteydenottoa varten.
– Lisäksi toivomme haastateltavia maaseudun pienissä kouluissa työskennelleiltä henkilöiltä.
– Tutkimusaineisto arkistoidaan ja on myöhemmin myös tulevien tutkijoiden käytössä, kertoo yliopistonlehtori Annukka Jauhiainen (KT).
Jokila, Leppähaara ja Jauhiainen työskentelevät Turun yliopistossa ja keräävät aineiston Varsinais-Suomen osalta. Somero nähdään keskeisenä alueena, kun puhutaan maaseudun kouluista ja niihin liittyvistä murroksista.
Keskiviikkoiltana tutkijat saapuivat Someron iltatorille, jossa esittelivät hanketta. Pisteellä pääsi myös osallistumaan tehtävään, jossa piti sijoittaa aikajanalle erilaisia kouluaiheisia kuvia. Osa kuvista on tuttuja, osa taas vieraita, riippuen siitä, minkä ikäinen ihminen tehtävää suorittaa.
– Nykykoululaiselle piirtoheitinkin voi olla tuntematon laite, sanoo Leppähaara.
Kun aineistonkeruu saadaan päätökseen, on aineistosta suunnitteilla museonäyttely, sarjakuvataidetta ja mahdollisesti myös kirja. Turun porukan lisäksi hankkeessa ovat mukana hankkeen johtaja Alina Kuusisto, Pirjo Pöllänen ja sarjakuvataiteilija Kari Korolainen.
Kyläkoulujen merkitys ei näy pelkissä tilastoissa. Se kuuluu tarinoissa, muistoissa ja arjessa. Juuri siksi jokainen kokemus on tärkeä. Jos sinulla on oma tarina, nyt on aika kertoa se.
