Huhut, arvailut ja luulot ovat makeita tiedonvälityksen keinoja. Mikään ei ole herkullisempaa kuin hyvä huhu tai ystävältä saatu varma arvailu. Niiden levittämisessä jokainen tuntee olevansa tärkeä viestinviejä.
Me suomalaiset luemme yhä vähemmän, ja siksi luulemme yhä enemmän. Sanomalehtien lukeminen ja television asiaohjelmien seuraaminen on vähentynyt dramaattisesti. Painettujen sanomalehtien tilaajamäärät ovat puolittuneet. Helsingin Sanomien levikki on laskenut yli 100 000 tilauksella. Ja jos tv-maksu olisi vapaaehtoinen, Yle-veron tuotto romahtaisi alle puoleen. Kuitenkin Suomi oli vielä 1970-luvuilla sanomalehtien lukemisessa esimerkkimaa.
Sanomalehtien omistus keskittyy ja siksi sisällöt ja journalismi heikkenee, kun kymmeniä lehtiä omistava konserni käyttää samoja juttuja kaikissa lehdissään. Vaikka lehden nimi ja paikkakunta vaihtuu, sisältö ei aina muutu. Esimerkiksi Keskisuomalainen Oy omistaa noin sata sanomalehteä, liki puolet suomalaisista päivälehdistä. Paikallisuus kärsii, kun lähes puolet sisällöstä on samaa.
Tilaajat ovat siirtyneet digi-aikaan ilmaisten sisältöjen lukijoiksi. Faktat eivät kiinnosta kuten ennen, sensaatioilla tavoitetaan yleisöt. Paikalliset näkökulmat ja omaehtoinen journalismi kärsivät pakkosäästöistä, viihteellisyys ja mielikuvat syrjäyttävät tutkitun tiedon. Tilalle on tullut viihde, jota tarjoavat erityisesti iltapäivälehdet, useat tv-kanavat sekä some. Iltapäivälehdet ovatkin etusivujen perusteella Suomen suurimpia terveysoppaita. Ilmeisesti terve kansa tarvitsee tietoa sairauksista voidakseen paremmin. Ei niitä tietenkään voi moittia, mutta sisällön yksipuolisuutta voi arvostella. Synkkyyttä pursuava aika vaatii kevennystä.
Televisio on varastanut ajan lukemiselta. Me käytämme päivittäin keskimäärin kolme ja puoli tuntia television katsomiseen. Silti sekään ei tavoita kaikkia suomalaisia, sillä yhä harvempi katsoo perinteisiä kanavia ja ohjelmia. Edes Ylen uutiset eivät vedä katsojia menneiden vuosien tapaan. Silloin koko kansalla oli yhteinen käsitys ainakin tärkeimmistä tapahtumista. Nyt vain Euroviisut, olympialaiset ja tanssikisat saavat koko kansan tv:n ääreen.
Huoli sananvapaudesta syntyi, kun Suomen Tietotoimisto joutui vaikeuksiin. Ei sillä ole niin suurta merkitystä, kuin paikallislehtien kirjolla. Niiden lakkauttaminen olisi todellinen uhka monipuoliselle viestinnälle. Paikalliset lehdet, kuten tämä Somero-lehti, ovat erittäin tärkeitä. Ilman niitä arvailisimme ja levittäisimme huhuja omasta elinympäristöstämme.
Mutta hyvätkin lehdet tarvitsevat uskollisia lukijoita ja tilaajia säilyäkseen elossa. Lehtikuolemat vaanivat jokaisen kulman takana. Paikallisia uutisia ei yleensä julkaista missään muualla eikä niitä saa ilmaiseksi. Siksi oma lehti on tärkeä ja sen tekijöillä on suuri vastuu seurata oikeita asioita ja tukea oman paikkakunnan elinvoimaa. Sitä me lukijat voimme vaatia myös Somero-lehdeltä.
Johannes Koroma
pääkonsuli