Häntälässä miehensä ja lapsensa kanssa asuva Tytti Teräväinen tykkää maalata isoja kissaeläimiä. Hänen mielestään niissä on sitä jotain; pehmeyttä, kauneutta, suuruutta, luonnetta ja oman tiensä kulkijaa. Teräväisestä tiikerillä on ihana häntä ja isot tassut.
– Yritän saada tiikereistä leikkisiä ja sielultaan pikkukissamaisia.
Tämän vuoden aikana tekemänsä akryylimaalaukset eläimistä ovat nyt esillä kirjaston Parvigalleriassa. Tauluissa tiikeri astelee, ui, leikkii ja katselee anovasti. Esillä on myös muutama maalaus omista lemmikeistä.
Tytti Teräväinen muistaa, miten hän jo lapsena tuijotti Korkeasaaressa tiikereitä.
– Kissaeläimet olivat heti alussa tuloportin jälkeen. Kyttäsin niitä nenä kiinni lasissa. Otin kuvia sadoittain, jotta saisin kotona ottaa niistä mallia ja piirtää, kertoo kolmenkympin ylittänyt lapsuusmuistojaan.
Kun Teräväinen oli pikkutyttönen, niin aika vierähti piirtäessä. Päivähoitaja kehotti tytön äitiä laittamaan lapsukaisen piirustuskerhoon, taidekouluun tai vastaavaan.
– Olin kuulemma kaiket ajat piirtänyt päivähoidossa.
Äiti noudatti myöhemmin neuvoa ja vei kymmenvuotiaansa kansalaisopistoon öljyvärimaalauskurssille Hannu Nikanderin oppiin.
– Olen käynyt useamman kurssin. Itse asiassa olen parhaillaan Hannun yhdellä kurssilla, sanoo 32-vuotias Teräväinen.
– Piirtäessä ja maalatessa unohdan ympärillä olevan; taakse jäävät koti ja työ. Kun keskityn, niin aika vierähtää nopeasti. Luulen, että olen maalannut puoli tuntia, mutta siinä onkin mennyt useampi tunti, setvii kolmivuotiaan lapsen äiti maalaamisen lumoa.
Hänestä maalausharrastus on hyvää vastapainoa kokopäivätyölle elektroniikka- ja ohjelmistosuunnitteluyritys Sulaon Oy:llä Salossa.
– Tykkään työstäni, piirilevyjen kokoamisesta. Saan tehdä paljon muutakin kuin kokoonpanohommaa, esimerkiksi dokumentoida ja kuvata tuotteita. Työ on monipuolista, kiittää Teräväinen työnantajaansa.
Nuorena hän pohti, olisiko taiteen tekemisestä ammatiksi asti. Taidekouluihin ja yliopisto-opintoihin oli hänestä niin vaikea päästä, ettei hän tohtinut lähteä kolkuttelemaan niiden ovia. Teräväinen lähti opiskelemaan lasi- ja keramiikkamuotoilijaksi ja valmistui artenomiksi.
– Etsin silloin itseäni ja taiteilijuuttani.
Muotoilua hän ei kuitenkaan kokenut omimmaksi alakseen.
– Taiteilu on enemmän mun juttuni, sanoo Tytti Teräväinen.
Mitä hän tarkoittaa taiteilulla?
– En koe itseäni taiteilijaksi. Se ei ole ammattini. Mutta en ole harrastelijakaan. Ehkä olen jotain taiteilijan ja harrastajan väliltä, selvittää Teräväinen taiteilusanaa.
Teräväinen sanoo olevansa kriittinen oman tekemisensä suhteen.
– Voin ylityöstää jotain kohtaa taulussa, jotta saisin siitä juuri sellaisen kuin haluan. Teen, teen ja teen vaan. Pahimmassa tapauksessa maalaan yli.
Eläminen tauluilla ei lyö leiville. Teräväisen mielestä teosten hinnoitteleminen on vaikeaa.
– Taulusta ei voi ottaa sitä hintaa, mikä aika sen tekemiseen on mennyt. Alihinnoitellakaan ei pitäisi.
Teräväinen aikoo tuonnempana tehdä tauluistaan myös printtejä, julisteita.
– Hinta ei niissä kohoa suureksi ja silloin useammalla olisi mahdollisuus hankkia taidetta seinälleen.
Tytti Teräväinen on perustanut oman toiminimen, nimeltään Maulaus, jonka kautta edesauttaa taulujensa myyntiä. Hän ottaa tehdäkseen myös tilaustöitä.
– Se on sivubisnes. Katsotaan, miten se lähtee käyntiin. Jos epäonnistun, niin en ainakaan putoa korkealta.
Jos Tytti Teräväinen pyhitti vuoden 2025 tiikerien maalaamiselle, niin mitä seuraavaksi.
– En vielä tiedä. Tiikereitä tuskin koskaan jätän kokonaan.
Tytti Teräväisen maalaukset ovat esillä kirjaston Parvigalleriassa lokakuun ajan.
