Somerolta on viety Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin kaksi uutta kohdetta. Toinen niistä on vanha maantiesilta Åvikin kartanon lähistöllä, Kaurakedontien länsipuolella. Toinen rekisteriin viety kohde on Åvikin vanhan lasitehtaan paikka kartanon päärakennuksen tontilla.
Vuonna 1748 perustetusta Åvikin lasitehtaasta on paljon kirjoituksia. Sitä on myös asiaankuuluvalla tavalla useasti tutkittu. Sen sijaan nuoremmasta Åvikin vanhasta kivisillasta on vähemmän tietoa. Sillan historia juontaa kuitenkin muinaiseen Härkätiehen.
Hämeen Härkätie on Suomen vanhimpia tunnettuja kulkuväyliä, jonka arvellaan syntyneen viimeistään 800-luvulla, yli 1 000 vuotta sitten. Someron alueella tunnetaan myös vanhoja linjauksia, joissa Härkätie on joskus kulkenut.
Yksi muinaisista linjauksista oli Åvikin kartanon eteläpuolella. Tie kulki päärakennuksen ja Paimionjoen levenemän Åvikinjärven välissä, nykyisestä puutarhasta.
Näihin päiviin asti säilynyt muinaisjäännös, kivistä kaariholvattu Åvikin silta, liittyy juuri tuohon entiseen tielinjaukseen. Se sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kartanosta länsiluoteen suuntaan.
1800-luvulta
Turun museokeskuksen tutkija, arkeologi Sanna Saunaluoman mukaan maantiesilta ei sinällään ole harvinainen muinaisjäännös. Mutta se, että Åvikin silta liittyy muinaisen Härkätien historiaan ja linjauksiin, tekee siitä merkityksekkään ja erityisen.
Sillan rakentamisajankohta liittyy tielinjan siirtoon. Nykyinen maantie, Hämeen Härkätie (2824), siirrettiin nykyiselle paikalleen, kartanon pohjoispuolelle, noin vuonna 1910.
Asian vahvistaa Åvikin kartanon omistaja, arkeologian professuuria Turun yliopistossa hoitava Georg Haggrén. Eli tällöin sillan rakentamisen ajankohta ajoittuisi 1800-lukuun.
Vanhalla Härkätiellä Sanna Saunaluoma toteaa olevan merkittävä sija Suomen historiassa. Hän pitäisi suurena säälinä, jos silta hiljalleen häviäisi tai tuhoutuisi, kuten sille on eroosion takia osittain käynyt vuosikymmenten saatossa.
Sillan pohjoispuoli nykyisen maantien suuntaan on kestänyt aikaa. Sen sijaan sillan eteläpuoli järven suuntaan on pahoin sortunut. Tulvavedet ovat syöneet viereisiä maapenkkoja ja sorruttaneet kivirakenteita. Sillan leveydestä on jäljellä varovaisesti arvioiden noin puolet.
Apua 90 prosenttia
Vaikka muinaisjäännösten säilyttäminen on tärkeää, Museovirasto ei kuitenkaan itse kunnosta muinaiskohteita.
Muinaisjäännöksen hoitajana ja kunnostuksessa toimijana tulisi olla joko maanomistaja tai maanomistajan luvalla joku muu toimija; yhteisö tai yhdistys. Yksityinen ulkopuolinen ihminen ei voi sitä tehdä. Aluerajauksen perusteella tämä kohde on viidellä kiinteistöllä.
Hankeavustusta muinaisjäännösalueiden hoitoon on haettavissa Museovirastolta. Opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista tuleva avustusmääräraha on viime vuosina ollut noin 60 000 euroa. Haku ensi vuodelle on päättynyt, mutta avustushaku on ja jatkuu kerran vuodessa.
– Kunnostuksen hakeminen on tavallaan kansalaisten harteilla. Jos avustuksen saa, kohteeseen joutuu itsekin laittamaan 10 prosenttia, vaikka avustuksen osuus onkin merkittävä 90 prosenttia. Esimerkiksi talkootyölle ei anneta pennin latin arvoa, Sanna Saunaluoma huomauttaa.
Hän toivoo, että jokin porukka, yhteisö tai yhdistys Somerolta lähtisi hakemaan rahoitusta Åvikin siltaan. Hän myöntää avustuksen anomisen olevan työlästä ja monimutkaista, mutta lupaa itse henkilökohtaisesti mielellään olla mukana auttamassa.
– Hakemuksen teko ei ole maailman miellyttävin prosessi. Se ei ole rakettitiedettä, mutta on siinä omat kommervenkkinsa ja vie aikaa.
Rauhoitettu
On myös mahdollista, että ensin haetaan rahaa ulkopuolisen asiantuntijan tekemää kuntokartoitusta sekä korjaus- ja kunnostussuunnitelmaa varten. Varsinaista työtä sillan hyväksi voitaisiin tehdä toisena vuotena.
Vain jotain pientä ”fiksausta” on lupa tehdä, jos näkee, että jokin kivi on peräisin juuri ”tuosta paikasta”.
– Tämän päivän ajatus on, että muinaisjäännöksiä ei lähdetä restauroimaan, eli rakentamaan ihan uusiksi. On mahdotonta tietää, millainen esimerkiksi silta oli ennen. Mutta erilaisilla toimenpiteillä pyrittäisiin estämään se, että se ei vaurioidu lisää, ja säilyisi mahdollisimman pitkään.
Siltaa ei saa purkaa. Se on kiinteä muinaisjäännös ja rauhoitettu. Saunaluoma ei usko sillan haittaavan kummemmin kenenkään elämää.
– Jos joku maanomistaja sen haluaisi purkaa, sille pitäisi olla tosi hyvät perusteet, että miksi. Ja saisiko sen luvan sitten? kysyy arkeologisen kulttuuriperinnön suojelua tekevä Saunaluoma.
Myös entinen tiepohja on osa muinaisjäännöstä, ja osittain tie myös näkyy selkeästi. Myös pellolla pieni ”häivähdys” muinaisesta tiestä näkyy ilmakuvassa, mutta sitä ei ole viety rekisteriin.
Uhka tulvista
Sillan korjaamiseen ei voida odottaa apua Ely-keskukselta. Se on muinaisjäännös eikä rakennus. Lähinnä on kyse käytöstä poistuneesta sillan jäännöksestä. Koska tulvavesistä johtuva rasitus vanhaan siltaan tulee kuitenkin nykyisen maantiesillan suunnasta, on kuultava myös Elyn kanta.
Somero-lehden lähettämiä nykytilan valokuvia ja maaston korkeusmalleja tarkasteltuaan ei Varsinais-Suomen Ely-keskuksen vesitalousasiantuntija Ilkka Myllyoja näkisi muinaisjäännöstä edustavan sillan kannalta akuuttia vaaraa.
– Sillan alta menevä ojan pohja nousee nykyistä maantiesiltaa kohden aika paljonkin. Eli jos vettä tulee ihan hurjan paljon, se pääsee esimerkiksi kiertämään sillan päältä, Myllyoja lausuu.
Nykyiselle maantiesillalle tulvavesistä ei ole vaaraa, mutta muinaisjäännökselle on.
– Me käynnistetään nyt keskustelu Someron ympäristönsuojelusihteerin ja Museoviraston vastuumuseon kanssa. Pidetään neuvonpito siitä, miten tämän asian kanssa lähdettäisiin etenemään.
Myllyoja toteaa, että muinaisjäännös aiheuttaa hieman mutkia matkaan. Varsin paljon vanhaa siltaa on edelleen jäljellä.
– Seuraavaksi alkaa nopeasti viranomaisyhteistyön eteenpäin vieminen. Mietitään porukalla, että miten edetään.
105 kohdetta rekisterissä Somerolta
Kaikkiaan Somerolta on merkitty Museoviraston toimesta 105 arkeologista kohdetta, joista suurin osa on erilaisia löytöpaikkoja, asuinpaikkoja ja kivirakenteita, sijaiten eri puolilla pitäjää.
Fakta: Kohdekuvaus sillasta
Lohkokivistä rakennettu kaariholvattu Hämeen Härkätien silta. Rakenteen eteläpuoli pahoin sortunut, mutta pohjoissivu säilynyt edelleen melko ehjänä.
Lähde: Museovirasto