Kyllä on kovaa, elämäkö? No, ei niinkään, mutta kun en ole kolmeen päivään saanut vatsaa toimimaan. Olo on kuin täyteen ahdetulla tynnyrillä.
Nyt on pakko ottaa ulostuslääke. Ei tästä muuten tule mitään. Ei edes ylimääräisen veden juominen ole auttanut.
Mitä, onko tuttu keskustelu ja kenties tuttu tunnekin?
Se auttaisi, jos ottaisi niin paljon viinaa, että vatsa menisi sekaisin, mutta kun siitä menee pääkin sekaisin. Ei ole hyvä konsti, eikä edes terveellistä. Pitää varmaan lähteä pitkälle reippaalle lenkille. Se on yleensä auttanut. Juon kahvit ensin ja lähden.
Kirkkojärven kiertäminen ympäri varmaan helpottaa. Menen vastapäivään, lähtö keskustasta ja niin kovaa vauhtia kuin pystyn. Hautausmaan kohdalla on jo niin kovat paineet, että on pakko käydä yleisövessassa. Vaan ei, peräsuolessa on tulppa kuin karhulla talviunen jälkeen.
Siinä istuessa ajattelen, että kuivaahan se tulppa sinne tietysti sitten, kun nesteen imeytyminen tapahtuu peräsuolesta. Pitäisi juoda enemmän ja useammin. Toisaalta, jos ei pariin päivään ole toiminut, niin onhan se massa sinne jo kuivanut. Tuntuu kovat paineet, vaan ei irtoa. Pitää jatkaa vielä.
Pitäisi varmaan noita vatsalihaksia muistaa useammin kuormittaa, niin saisi kunnolla puristettua.
Kotona viimein tiukan yrityksen jälkeen tulee. Oh, oh, tulipa sitä paljon ja loppuosa ihan löysää. Kyllä helpotti.
Alun ”pihkatappi” taisi repiä peräsuolen aukkoa. Sattui niin pirusti. Kyllä, paperissa on tuoretta verta.
Nyt pitää ruveta huolehtimaan säännöllisistä elämäntavoista, ettei enää toistu moinen tilanne. Liikkeelle vaan joka päivä.
Todellisuudessa se unohtuu aika pian, vaan saahan sitä itseään manata.
Pöntöltä Ampuja