Hyvä kuva kertoo tarinoita
Someron Kamerakerho antoi vuoden kuvan valitsemisen Somero-lehden toimittaja Merja Ryhdälle.
Paikallislehden toimittaja halajaa kuvalta tarinaa.
– Minusta oikein hyvä kuva on sellainen, joka hetkauttaa heti. Suu loksahtaa auki ja sieltä tulee ulos VAU. Ei välttämättä heti tajua, mikä siinä miellyttää.
– Hyvässä kuvassa on tunnetta, mutta myös avaruutta ajatuksille. Alkaa miettiä, mitä tarinaa kuva levittää ja mitä kuva kertoo.
Yhdessä kisan kuvassa pikku tyttö istuu sylissä ja katsoo kameraan. Silmät ovat kuin juuri auenneet, ehkä itkuisetkin. Oliko hänet herätetty kesken unien, oliko kielletty menemästä veteen, oliko nälkä tai aivan jotain muuta. Toisessa otoksessa lapsi istuu herkkujen edessä; odottelee, milloin saa luvan ottaa pöydästä.
– Kun näin kuvat majakan valosta sysimustassa yössä tai miehen pimeässä meren äärellä, niin heti ajatus alkoi laukata. Oliko lähdetty katsomaan revontulia, odottamaan läheistä palaavaksi vai oliko kenties mies äkämystyneenä lähtenyt ulos rauhoittumaan, selvittää tuomari tuntemuksiaan kuvakilvan sadosta.
Ryhtää miellyttää, kun kuvassa on elämää ja liikettä. Kilpailussa sitä edusti muun muassa metsäkauriin hyppy heinikossa ja perinnepuvuissa etenevät hiihtäjät kapuamassa mäkeä ylös valkoisessa talvimaisemassa.
– Lehtikuvissa liike on vähentynyt. Urheilujuttujen yhteydessä kylläkin on kuvia. Liikkeen väheneminen voi johtua siitäkin, että moni työ tehdään tietokoneen ääressä.
– Ihmiset tulee aseteltua ryhmäksi. Joskus itsekin automaattisesti kuvaan asian kertojaa, kun pitäisi kuvat sitä, mistä aiheesta hän puhuu. Tekstin ja kuvan pitää olla yhtä, ja kertoa lukijalle, katsojalle, mistä on kyse. Kun katsoo lehtikuvaa, niin heti ymmärtää, mistä juttu kertoo.
Yhdessä kuvassa lehmät ovat menossa laitumelle. Tämä kuva on mustavalkoinen, joka luo oman tunnelmansa.
– Mustavalkoisuus on niin selkeää. Vain tärkeät asiat erottuvat ja ovat läsnä. Ei ole turhaa törkyä näkyvissä häiritsemässä.
Ryhtä pohtii, pitääkö kaikkea kuitenkaan puhua puhki ja selittää. Kuva kun voi olla itsessään taidetta; kuin maalaus, joka hiljentää katsojansa.
– Minä olen huono arvostelemaan kuvan teknisiä arvoja. Minä luotan tunteeseen, väreihin ja sommitteluun.
– Katseeni hakee harmoniaa, mutta toisaalta sekasorto kuvassa on virkistävä poikkeus. Haen muotoja: pehmeyttä, pyöreyttä, kulmikkuutta, tasoja. Enemmän kuvissa voisi uskaltaa leikitellä muodoilla ja väreillä.
Sitä hän löysi kilvan kuvista, esimerkiksi mattorullista lumihangessa ja Riikan rakennuksen kuvajaisesta katukivetykseen ja lätäkköön. Hänestä nämä kuvat sopisivat seinälle tauluiksi.
Kamerakerhon vuosikilpaan lähetetyistä 18 kuvasta Ryhtä valitsi voittajaksi otoksen, jossa lepää hänen sanojensa mukaan rauha ja hiljaisuus. Irma Yleniuksen ottamassa kauniissa kuvassa nököttää oravanmarja valkoisine herkkine kukintoineen.
Ylenius kertoi maanneensa pitkään ruohikossa etsimässä sitä parasta kuvakulmaa ja hetkeä valolle, varjoille ja heinikon väreilylle.
– Olisin halunnut, että kukinto olisi ollut hieman alemmalla, selvittää kuvaaja parannusehdotustaan, vaikka olikin tyytyväinen kuvaansa ja sen henkeen.
Ylenius kuvaa mielellään luontoa, kasveja ja maisemaa. Esimerkiksi hänen toinen kamerakerhon vuosikilpaan lähettämänsä kuva on kuin maalaus. Hän on tallentanut järven syksyisessä aamu-usvassa. Veteen piirtyy kuvajaisia. Keltalehtinen koivu on rajaajana.
– Sillä on suuri merkitys, mitä mukaan ottaa ja mitä jättää pois. Tunnelma muuttuu, miten kuvan rajaa ja minkä kuvakulman valitsee, toteaa voittajan valitsija.
Yksinkertainen on kaunista.
– Sain katsella hyvin harmonisia otoksia. Miellyin erityisesti luontokuviin, vaikka en yleensä kasvikuvista pidäkään. Jotkut seisahtuneisuudessaan sopisivat hyvin adresseihin. Olen ollut lähiaikoina useammissakin hautajaisissa, joten sekin ehkä vaikutti. Eli se on mielialasta kiinni, mikä kuva milloinkin miellyttää, tuumii tuomari.
Ryhdästä on hienoa, että paikkakunnalla on oma kamerakerho, jonne voi viedä kuviaan toisten nähtäväksi, saada palautetta ja katsella muiden otoksia.
– Muilta saa oppia. Tai sitten voi hetkeksi rauhoittua kuvien äärelle katselemaan, muistelemaan, miettimään ja vaan olemaan. Kuvissa on rauhaa ja mahtia.
– Itse kukin voisi katsella ympärilleen, pysähtyä ihmettelemään yksityiskohtia, rumuutta, kauneutta; yleensäkin sitä, mitä lähellä on ja tapahtuu, ehdottaa Ryhtä.
Someron Kamerakerhon Vuosikilvan palkitut
Voittaja Heinikon helmi, kuvan ottaja Irma Ylenius
Kakkonen Metsätähti, Arto Nieminen
Kolmonen Aavistus tulevasta, Lassi Tuominen
Kunniamaininnat Syksyinen maisema, Irma Ylenius ja Vihreetä, Lassi Tuominen
