– Silloin toimittiin sen mukaan, mikä oli kuvio silloin. Yhdistyksen tarve oli Somerolla, jossa säännöstelyn aloittamisesta oli kertynyt paljon ongelmia. Koettiin, että veden laatu huononi ja että säännöstely haittasi niin monia asioita. Ne olivat yllykkeenä sille, että yhdistys saatiin perustettua, Päivi Joki-Heiskala kertoo.
Yhdistys nousi kansasta. Someron Vesiensuojeluyhdistys organisoi 500 nimen nimilistan keruun, joka luovutettiin Someron kaupungille. Sen oli adressin saatuaan ryhdyttävä toimiin Paimionjoen kunnon ja veden laadun parantamiseksi.
Ekologisesti terve, virkistyskäyttö korkea
Someron kaupunki oli saanut EU:n hankerahan, ja ruvettiin selvittämään. Hankkeen vetäjä Joki-Heiskala aloitti 2009 syksyllä selvittämään, mitä voitaisiin tehdä.
– Lähdettiin neuvottelemaan kaikkien tahojen kanssa. Kuntien, säännöstelijöiden, MTK:n ja kaikkien yhdistysten kanssa, jotka halusivat tulla mukaan.
Sääntöihin tuli: ”Yhdistyksen ensisijaisena tarkoituksena on parantaa Paimionjoen vesistön tilaa. Tavoitteena on, että Paimionjoki on ekologisesti terve ja sen virkistyskäyttöarvo on korkea. Toiminnan painopisteet ovat joen vesiensuojelua sekä kala- ja raputaloutta koskevien toimenpiteiden edistäminen. Lisäksi tarkoituksena on edistää maisemaa, kulttuurihistoriaa, virkistyskäyttöä ja matkailua koskevia toimenpiteitä”.
Säännöstelyn purkamista ei perustamiskirjaan kirjattu. Mukana olivat kaikki tahot voimalayhtiö Fortumia myöten.
Vesistöketju makasi säännöstelyaltaana
Sitten yhdistyksellä alkoi EAKR-hanke, jonka avulla sille luotiin toimintaohjelma. Siihen kuuluivat kuormituksen vähentäminen, maatalous ja jätevedet sekä yhtenä kohtana säännöstelyn kehittäminen.
– Yritettiin keksiä kaikki keinot eri osioiden työstämiseksi eteenpäin. Ja edelleen lähdettiin hakemaan hankerahaa niille toimille, Joki-Heiskala toteaa.
Yläosan säännöstelyn kehittäminen alkoi mahdollistua Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksen valmistuttua vuonna 2013, minkä jälkeen Turku oli valmis luopumaan Paimionjoen säännöstelystä.
– Yläjuoksun järvet olivat kokonaan olleet Turun vedenoton säännöstelyaltaita, Joki-Heiskala muistuttaa.
Päivi Joki-Heiskala ei kommentoi asiantilaa, jossa pitkään valmisteltu säännöstelyn lopettamisasia nyt makaa valituslupahakemuksen vuoksi.
Lupa tuli ”kokonaisuudelle”
Paimionjokiyhdistyksen toiminnanjohtaja Marjukka Kulmala pohtii, että yksi vaihtoehto edetä niin, että ensin olisi purettu Hovirinnanpato, ja korvattu pohjapadolla.
Näin olisi nähty, mitä padon purku vaikuttaa Someron 30 kilometrin mittaisella joki-/järviketjulla. Kun tilanteesta ja vaihteluista päästäisiin tarkastelujakson aikana selville, voitaisiin pohtia, miten meneteltäisiin entisen Rautelankosken sekä toisaalta Painioon suunnitellun pohjapadon suhteen.
– Elyssäkin tätä on pohdittu.
Paimionjoella esiintyy myös rauhoitettua ja uhanalaista vuollejokisimpukkaa, joka antaa toimille oman lisämausteensa.
Tulevaisuus näyttää
Välillä yhdistys saa kritiikkiä, miksi se ei voimallisesti vaadi voimalaitosten purkamista. Kulmala toppuuttelee, ettei Paimionjokiyhdistys ole ”radikaaliliike”. Jäseninä mukana on muun muassa kunnat ja voimalayhtiö Koskienergia.
Ehkä tilanne ajan myötä muuttuu, kun voimalat ajan myötä tulevat kannattamattomiksi. Toisaalta yhtiö on niitä saneerannut viime aikoina. Vesivoima on tarpeellista säätövoimaa, mutta Paimionjoen kaltaisessa vesistössä säätö on rajallista, koska kuivia jaksoja on niin paljon.
Kulmalan mielestä nykyinen asiantila ei ole hyvä, kun toteutukset aina vaan siirtyvät eteenpäin.
Paimionjoki-yhdistyksen maksavia jäsenkuntia ovat olleet suuruusjärjestyksessä Somero, Paimio, Koski TL, Marttila, Tarvasjoki (myöhemmin Lieto) ja Pöytyä. Someron kaupunki on kuitenkin auliisti ainoana tahona suostunut yläosan säännöstelyn lopettamisen maksajaksi.
Säännöstelystä hyötyneille toimijoille, Turun kaupungille ja voimalayhtiöille (Fortum ja myöhemmin Koskienergia), ei ole langetettu vastuita.