Olin ollut pitkään ”maaseutuasunnollamme” Somerniemellä panemassa paikkoja kuntoon tulevaa talvea silmälläpitäen. Näin myös maanantaina 27. marraskuuta.

Illalla joskus kello 22 paikkeilla tuli tarve käydä alhaalla puuceessä varmuuden vuoksi. Vessa sijaitsee rakennuksesta katsottuna pienen mäen alapuolella.

Kuinka ollakaan pois tullessa nousin rinnettä ylös, liukastuin ja kaaduin. Yritin kymmeniä kertoja päästä ylös, mutta turhaan. Ei ollut mitään, mihin olisin voinut tarttua.

Seuraavana aamuna soitti elämänkumppanini Helsingistä kello 8 niin kuin aina. Kukaan ei vastannut ja uusi soitto noin 15 minuutin kuluttua. Ei vieläkään vastausta. Sitten hän soitti naapurillemme Hamppulaan, voisivatko he käydä katsomassa meillä.

Hamppulan Jaana ja Jyrki tulivat paikalle ja tutkivat talomme kaikki huoneet – ei ketään. He siirtyivät ulos ja löysivät minut makaamassa lumisessa rinteessä. Olin maannut noin 10 tuntia kaatumiseni jälkeen samassa paikassa pakkasessa, onneksi olin paksuissa vaatteissa.

Ensimmäiseksi he tutkivat, olenko hengissä; sydän toimi ja samoin hengitys. He peittivät minut erilaisilla huovilla. Ja yrittivät keskustella kanssani. Kuulemma vastasin.

Sitten he soittivat ambulanssin Somerolta. Se tuli, mutta totesivat, etteivät he pysty tekemään mitään, koska olin niin kylmettynyt. He tilasivat Turusta ”raskaamman” ambulanssin. Sellainen löytyi onneksi Salosta, jossa oli keikalla. Noin tunnin kuluttua tämä ambulanssi sitten tuli.

Koko tämän odotusajan naapurimme hoitivat jääkylmää potilasta puhuen hänelle ja koettaen pitää lämpimänä. Naapurimme ovat ansiotyössä, joten he eivät päässeet sinä tiistaina normaaliaikaan työpaikoilleen.

Ambulanssin miehet sahasivat minut irti maasta ja lähtivät kuljettamaan Turkuun. Matkan aikana heräsin ensimmäisen kerran. Sisällä oli kaksi mieshoitajaa. He kiittelivät kovasti naapuriamme hyvin hoidetusta työstä.

Turussa tarkistettiin vointini ja vielä samana päivänä minut kuljetettiin Helsinkiin Meilahden sairaalaan, koska olen helsinkiläinen.

Niin ambulanssin työntekijät kuin myös sairaalan henkilökunta ovat ihmetelleet pelastumistani. Lääkärit ovat todenneet, että tunti vielä jäisessä ja lumisessa maassa olisi ollut kohtalokas hengelleni. Nyt selvisin sormieni paleltumisella ja erinäisillä pikkuvaurioilla. Niitä on nyt hoidettu yli kaksi kuukautta ja jatkunee vielä toiset kaksi kuukautta.

Sain elämääni jatkoajan naapurimme Jaanan ja Jyrkin ansiosta ja heidän hoivaamana. Suuret kiitokset heille.

Juhani Lahtinen
eläkeläinen

Ajatuksenpoikasia

Olet niin tunteellinen, että sinulla on tunteita vain itseäsi kohtaan.

Sinulla on valta sitoa ja päästää. Päästä minut pois vaikutuspiiristäsi.

Minulta puuttuu katu-uskottavuus. Minulta puuttuu tohtorin matopönttö.

Eija Komu