Teksti ja kuvat Alma Kärkkäinen
Hiljattain Somerolle muuttanut ryijytaiteilija Mervi Muikku piti kaksipäiväisen kurssin, jossa tehtiin ryijyjä omista valokuvista. Sisustus- ja lahjatavaraliike Pellavaenkelin neuvottelutilat Someron keskustassa tarjosivat käsityökurssille oivallisen puitteen.
– Kurssinpääsyvaatimus oli, että parsinneula pitää pysyä kädessä, Mervi Muikku nauroi.
– Tänne uskalsi tulla, vaikka ei ole hirveästi tehnyt, kurssilaiset komppasivat.
Irmeli Valtiala tuli kurssille Tammelasta.
– Olen tekemässä vaahteraa syksyn väreissä. Ensimmäisellä kerralla valitsimme värit, nyt toisella kerralla ompelemme nukkia.
Valtiala näytti kahta litteää puukapulaa eli nukkalastaa, joiden avulla nukat ommellaan.
– Minun työssäni tarvitaan kahta erilevyistä lastaa. Leveämmällä lastalla syntyy pitempiä nukkia, jolloin ryijyyn tulee syvyysvaikutelmaa. Saa olla tarkkana, kun pitää vaihtaa lastaa.
Katri Lindénillä oli työpöydällään kahdeksaa tai yhdeksää eri ruskeaa. Työn alla oli ryijy, joka esittää ruskeaa Nekku-koiraa.
– Nekku täytti hiljattain 15, ja tyttäreni täyttää 35. Hän ei vielä tiedä, että tulee saamaan koiransa ryijynä lahjaksi, Lindén hymyili.
Nekku-koira istui kuvaruudun suuressa valokuvassa suu hymyssä. Samainen kuva oli myös Lindénin työpöydällä numeroituna pikselikuvana. Jokaiselle ruskean sävylle oli ohjekuvassa oma numeronsa.
– Minulla on sellainen periaate, että ilmoittaudun jonnekin, mistä ei ole ennestään mitään hajua! Olen tähän mennessä käynyt esimerkiksi pajupunonta- ja hopeakorukursseilla.
Katri Lindén kertoi, että hänen aikaisempi kokemuksensa ryijyjen teosta oli kansakoulusta, vuosikymmenten takaa.
– Kansakoulussa tein ryijytyynyn. Silloin käytettiin säkkikangasta ja villalankaa. Muistin, että tässä työssä tarvitaan lastaa.
– Tässä on kivaa se, että ei tarvitse osata mitään ihmeellistä. Mervi Muikku osaa katsoa ja neuvoa.
– Ryijyn tekeminen tuo mieleen mummon. Hän oli tehnyt yhteen helsinkiläiseen kirkkoon vihkiryijyn. Olen siis alun perin helsinkiläinen, mutta asunut Somerolla yli 30 vuotta.
Neljän kurssilaisen työskentelyn lomassa kuultiin niin teknisiä kysymyksiä kuin onnistumisen ja kannustuksen huudahduksia.
– Kannattaako nyt katkaista lanka?
– Olen hengissä vielä!
– Olet ihana!
Mervi Muikku kertoi, että kaksipäiväinen kurssi koostui useasta työvaiheesta.
– Kurssilaiset tulivat ensimmäiselle kerralle oman valokuvansa kanssa. Rajasimme kuvaa, ja valitsimme kuvan perusteella sopivat lankojen sävyt. Tein tietokoneohjelmilla jokaiselle ruutupiirrosmallit, joiden mukaan ryijynpohjakankaaseen ommellaan langat eli nukat. Ennen kuin nukkia voi alkaa ommella, tehdään nukkakartta.
– Tilasin materiaalit, ja toisella kokoontumiskerralla alkoi ryijynukkien ompelu. Kankaan reunojen huolittelu sovittiin kotitehtäväksi.
– Kun kaikki nukat on rivi riviltä ommeltu, tulee viimeistelyvaihe. Se on meillä vielä edessä. Nukat kammataan ylöspäin, ja työn ylä- ja alareunat kantataan.
Mervi Muikku on ryijytaiteilija, jolla on käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisen opettajan koulutus. Tällä hetkellä hän työskentelee kotonaan Hirsjärvellä ryijyjen parissa.
– Muutimme mieheni kanssa Palikaisten kartanon alueelle joulukuussa. Sijainti on meille ihanteellinen, sillä mieheni työkenttä on Varsinais-Suomen alueella. Sanoinkin hänelle, kun kävimme katsomassa taloa, että tuohon taloon haluan!
– Minun työhuoneeni on yläkerrassa, näkymä on yli peltojen. Katselimme juuri ikkunasta kauriita Novon kanssa.
Novo on Muikun kääpiövillakoira, joka oli mukana kurssillakin. Novo on myös virallinen diabeetikon avustajakoira, hypokoira, ja siitä syystähän kulkee Muikun mukana kaikkialla.
Hirsjärven työhuoneessaan Mervi Muikku ompelee ryijyjä muun muassa ensi vuodenvaihteen näyttelyyn.
– Näyttely on suunniteltu tammi-helmikuuksi Leville Luontokeskus Kellokkaaseen ja Meän Galleriaan, Muikku kertoi.
Pellavaenkelissä pidetty kurssi oli ensimmäinen ryijykurssi, jonka taiteilija on pitänyt. Kurssi-ilmoittelu tapahtui Facebookissa, jostasuurin osa kurssilaisista oli ilmoituksen bongannut. Myös paikallisen kirjaston ja liikkeiden ilmoitustauluilla oli ollut mainoksia.
– Tämä kurssi tuli aika nopealla aikavälillä, Mervi Muikku kertoi.
Aiempina työvuosinaan Muikku on toiminut muun muassa yrittäjänä kansainvälisellä kentällä. Tälläkin hetkellä yritteliäällä taiteilijalla on vireillä suunnitelmia kansainvälisen yrittäjyyden parissa. Hän on ollut myös hämeenlinnalaisen Wetterhoff Oy:n palveluksessa, jossa työtehtäviin kuului esimerkiksi tee itse -tuotepakettien suunnittelua.
– Olen aina kirjoittanut, ja nyt voin kirjoittaa tarinan langalla, kertoi kurssilainen Kirsi Härme.
Härmeen työssä aiheena oli metsä ja lapsenlapset.
– Ajattelen heitä, kenestä olen tekemässä työtä. He kulkevat mukanani joka langan vedossa. Tässä työssä tunnelma on tärkein.
Kirsi Härme harrastaa myös valokuvausta. Hän oli kysynyt, voiko tulla kurssille, vaikka ei ole aiemmin tehnyt ryijyjä. Kyllä! oli vastauskuulunut.
– Minua on autettu täällä tosi paljon, täällä on hyvä ilmapiiri, Härme kehui.
Pia Nummilan työ kuvasi valkoista kissaa metsässä. Nyt jo edesmennyt Nelli-kissa oli ollut usein perheen lasten mukana metsäretkillä. Nummila kertoi tehneensä pienimuotoisesti käsitöitä ennenkin, mutta oma valokuva oli se juttu, joka sai ilmoittautumaan kurssille.
– Kiinnostuin, koska täällä tehdään ryijy omasta valokuvasta. Minulle valokuvat ovat tärkeitä, mutta tuli melkeinpä hätä miettiessä, minkä kuvan valitsen.
– Tämän työn äärellä palaan siihen, mitä kuva edustaa. Palaan niihin tunnelmiin.
– Olen todella tyytyväinen, että tulin. Mervi tekee ison työn, itse en olisi pystynyt.
– Pitäisiköhän meidän pitää näyttely, kun nämä työt valmistuvat, kurssilaiset heittivät.
