Runoilija ja tallimestari Sirkka Turkka syntyi Helsingissä 2.2.1939 ja kuoli Lohjalla 23.10.2021. Hän julkaisi esikoisteoksensa Huone avaruudessa 1973 melko myöhäisellä iällä, mutta urakehityksensä oli huikea ja runoilijanpolkunsa monipolvinen.
Sirkka Turkka kirjoitti ylioppilaaksi neljästi tuplattuaan approbaturin paperit 1962, valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1967 Helsingin yliopistosta ja tallimestariksi Ypäjältä 1970. Iowa Universityn kirjallisuusohjelmassa hän opiskeli 1991. Hän työskenteli toimistoapulaisena huoltovirastossa, näyttelyvalvojana Ateneumissa, Auroran ja Nikkilän sairaaloiden kirjastossa, tallimestarina ja hevoshoitajana. Vapaaksi kirjailijaksi hän jäi 1974 ja toimi siinä rinnalla eläinten parissa.
Hän oppi näkemään elämää monelta kantilta ja säkäkorkeudelta – ja kirjoittamaan niistä omintakeisella tyylillä käyttäen kielen eri rekistereitä taidokkaasti. ”ja ihmisten sydämissä on outo keppi, jota ei liikauta muu kuin suru ja saippua. miks ne ei voi mennä toistensa luokse depiksessä, tukka rasvasena kravatti poikittain, vaatteet nurin, kännissä, ei, ne hyppii katoilta ja huutaa sitten että anteeks, ei ollut tarkotus.”
Koirat ja hevoset ovat tärkeitä hahmoja SirkkaTurkan lyriikassa. ”Eläimet pehmentävät elämää. Niin kuin puut ja ruoho. Eläimissä on hyvyys. Niistä huokuu sydänlämpö”, on Turkka sanonut. Tule takaisin, pikku Sheba (1986) kertoi koiran kuolemasta ja sai Finlandia-palkinnon.
Turkka sai valtion kirjallisuuspalkintoja, Tanssiva-karhu -palkinnon, Eino Leinon palkinnon, Tranströmer-palkinnon ja Pro Finladia -mitalin. Hänen runojaan on käännetty ainakin 12 kielelle. Hän oli Kajaanin runoviikon Suven runoilija ja sai valtion taiteilijaeläkkeen. Tunnuslauseensa oli: ”Arvista elämä koostuu, ja silmäniskuista.”
Filosofian tohtori Eija Komu kertoo Sirkka Turkan lyriikasta esitelmässään Kuka antaa korpustaan puolet? tiistai-iltana 9.4. Someron kirjastossa. Lausuja Mirja Honkanen esittää Sirkka Turkan runoja.