Nämä mahtimännyt olivat suurina paikalla jo Knut Söderströmin mainiossa kuvassa 1900-luvun alusta. Innokkaimmat ulottavat mahtipuiden ajoituksen jopa Isovihaan saakka.
Jyrki Ali-Yrkön lähes 400-sivuinen Lounaisen taivaan alla -kirja on valmistunut. Se kertoo elämästä Hirsjärven ja Kivisojan kylissä (lue: Somero-lehti 21.3.2023).
Mukana kirjaa tekemässä oli jo suunnitteluvaiheessa myös Matti Torkkomäki, joka etsi arkistoistaan kuvia ja koosti niistä nyt myös Somero-opistoon kuvaesityksen, joka pidetään Kiiruun koulukeskuksessa 18.4.
Parituntisen esityksen aikana aiheita ja näkökulmia tulee Torkkomäen mukaan runsaasti.
– Innostuin aiheesta niin, että etsin kirjaan kuvitusta omasta arkistostani melkein 50 vuoden ajalta. Lisäksi kirjoitin siihen viisi artikkeli. Juttujen aiheina ovat Hirsjärven kylän järven eteläpuolen asutus Helsingintien varrelta Kaskiston rajoille eli Hossinojan tienoille, Jyrkinharju – jyrkin harju, Minun järveni, Somerjoen metsä ja Rauhalan Mäntylät, Pistoolin ja Peltolan torppien naapurit.
– Hirsjärven kylä on pääosassa ja erityisesti sen järven eteläpuolinen osa, jossa olen syntynyt ja myöhemminkin paljon vieraillut ja retkeillyt. Taidanpa kohta olen sen kulmakunnan vanhimpia, Torkkomäki toteaa.
Torkkomäen kuvaesitykseen on vapaa pääsy.
– Näiden puiden alla pikkupoikina leikimme Somerjoen poikien kanssa 1950-luvun alun kevätaurinkoisina päivinä. Autoja liikkui nykyaikaan verrattuna hyvin harvakseen. Kaikkkien paikallisten autot tunnettiin ja euralaisen Y. Auramaan kermanvalkeat/punaiset rautarekat samoin, muistelee Torkkomäki.
Kartalla on teiden vierustalla runsaasti punaisia pisteitä talojen tunnuksina. Ennen Hovinmäkeä on oikea taajama, jonka tietty, hiukan vanhempi ikäluokka tuntee Rouvinkulmana. Monien vaiheiden myötä on etsitty nimet taloille ja joistakin on tietoa myös asukkaista. Rouvinkulman tarkka sijaintikin on selvinnyt.
– Mäntylöiden Rauhala-talo on rakennettu 1800-luvun lopulla ja se on nyt painumassa maan tasalle. Talon viimeiset Mäntylä-suvun asukkaat olivat Kustaa ja Hilta Mäntylä, jotka olen aikanaan tavannut. Hienolle paikalle rakennettu talo: lämmin puiden suojaama etelärinne, perunamaa etualalla ja ilta-auringon suunnassa raikasta pohjavettä pulppuava, ehtymätön luonnonlähde. Täältä Seeteriinkin aikanaan johdettiin painovesi, jonka luonnonvoimin nousi savupiipun tasolle. Mäntylöiden kiinnostava tarina löytyy kirjasta.
