En ole syntynyt Suomessa. Vanhemmat eivät olleet suomalaisia. En ole käynyt koulua suomalaisten koulujärjestelmässä. Suomi ei ole ollut minun äidinkieleni.
Suomi tuli tutuksi äidinkieleni divehin (puhutaan vain Malediiveilla ) ja englanninkielen jälkeen. Englanti oli Britannian siirtomaa-ajan dominoiva kieli, koska Malediivit oli sen siirtomaa.
Suomen kieli ja kulttuuri olivat molemmat tuntemattomia minulle, kun tulin maahan ensimmäisen kerran vuonna 1978. Suomi oli silloin erilainen maa kuin nykyään.
Leena ja minut vihittiin 45 vuotta sitten, 14.4.1979, Britanniassa. Esikoispoika, Timo-Matti, oli 11 kuukautta vanha, kun muutimme Suomeen 1985. Ensin Leena tuli pojan kanssa. Tulin myöhemmin, samana vuonna 1985.
Toinen lapsi, Sara, syntyi 1988 Suomessa.
Molemmat lapset ovat Helsingissä työelämässä. He ovat tyytyväisiä täällä.
Minun maailmassani on tapahtunut käännekohta. Olen aloittanut matkani suomalaisuuteen. Matkani on ollut vaikeaa ja kiinnostavaa. Olen tavannut monta ihmistä ja nähnyt monta maisemaa eri puolilla Suomea.
Britannian tavoin Suomi noudattaa oikeusvaltion periaatetta. Yhteiskunta on molemmilla mailla demokraattinen.
Kun Britannia oli EU:ssa, minun ei tarvinnut olla Suomen kansalainen. Suomi ja Britannia olivat liittolaisia EU:ssa. Kun Britannia lähti EU:sta, minun piti hakea Suomen kansalaisuutta. Tein sen elokuussa 2023.
Se tapahtui nopeasti, syyskuussa 2023, vain kuukausi hakemuksestani.
Elämämme on perhepiirissäni vaimoni, lasten, ja lastenlasten kanssa. Meille kaikille perheen merkitys on suuri elämässämme.
Kun presidentinvaaleja käytiin, sain vuoden 2023 loppupuolella kirjeen oikeusministeriöstä. Siina kerrottiin, että minulle on annettu äänioikeus. Minun äänestyspaikkani oli Someron kaupungintalo. Olen äänestänyt.
Alexander Stubb on pätevä presidentti ja nyt hän on minunkin presidenttini.
Olen Helsingin Sanomien viikonlopputilaaja. Mielestäni se on paras yleislehti tässä maassa.
Sunnuntaina 14.4.2024 Hesarissa käsiteltiin rasismia. Se on minusta ”ruskeana” ihmisenä tärkeä teema. Kulttuuritoimituksen vierailijakirjailijana oli Maija Laura Kauhanen, joka on syntynyt 1985, samana vuonna kuin tulin Suomeen. Hänen esikoisromaaninsa oli Eliitti (2019) ja toinen romaani on Ihmeköynnös (2024).
Kauhanen kirjoittaa suomalaisten rasistisesta käyttäytymisestä. Hän sanoo, että valkoiset suomalaiset pysyvät usein hiljaa, kun joku käyttäytyy rasistisesti. Olen tästä samaa mieltä hänen kanssaan.
Maailmassa, yleisesti ottaen, ihmiset eivät pohdi asioista kovin vakavasti. He eivät ole filosofeja. Luulen, että Suomessakin tämä on totta. Mutta on olemassa poikkeuksiakin.
Esimerkkejä ovat Anna Kontula, joka on löytänyt Franciscus Assisilaisen ajatukset köyhien auttamisesta ja luonnon suojelusta. Tästä on kirjoitettu Kirkko ja kaupunki lehdessä 7.3.2024.
Samoin Tuomas Embuske, josta on kirjoitettu samassa lehdessä 21.3.2024. Hän siirtyi ateismista kristinuskoon. Hän sanoo, että kristityt pelastuvat armosta, eivät hyvin tekojensa ansiosta.
Minun mielestäni suomalainen ajattelija on myös Turun arkihiippakunnan piispa Mari Leppänen. Helsingin Sanomissa hän kysyy 9.4. otsikossaan, miksi Gazan tilanteesta on vaikeaa puhua.
Hän ihmettelee artikkelissaan, miksi kirkossa on oltu liian hiljaa tästä asiasta.
Itse olen nyt vanhus ja terveydentilani ylläpitäminen on minulle kokopäivätyö. Tässä asiassa Someron terveyskeskus ja Someron apteekki ovat auttaneet minua erinomaisesti.
Viime aikoina tutkimuksissa on ilmennyt, että verensokerini taso on ongelmallinen. Se tilanne on parannettava. Työ on alkanut asian edistämiseksi.
Kiitos Somero-lehdelle antamastaan mahdollisuudesta kirjoittaa lehteensä. Tämä on hyvää suomenkielen harjoitusta.
Michael Fahmy
maailman kansalainen