Teksti ja kuva Tarja Kauppinen
Sankarivainajien muistopäivä alkoi jumalanpalveluksella Someron kirkossa ja myöhemmin iltapäivällä Somerniemen kirkossa. Molemmilla sankarihautausmailla toimitettiin seppeleen lasku sankarihaudoille.
Muistopäivän määräsi 1940 sotamarsalkka C. G. E. Mannerheim.
Palvelukset toimittivat Sari Lahdenranta ja Lilli-Irmeli Hintsa . Muistopuheissaan he muistuttivat, millaisella hinnalla monet Suomen nuoret sotilaat joutuivat maksamaan itsenäisyydestämme; omalla hengellään.
– Tämä sankarihautausmaa kertoo meille, kuinka Suomi pyrki hautaamaan sankarivainajat kotimaan multiin. Vainajien hautaaminen kotiseuduille onnistui, koska monet taistelut käytiin omilla kotiseuduilla, kuten Kainuussa ja Karjalassa. Suomen kansallinen päätös haudata sankarivainajat kotimaahan, on kansainvälisestikin poikkeuksellinen. Samalla toteutui sanonta, ettei kaveria jätetä. Suomalaiset sankarihautausmaat ovat pysyvä muistomerkki vapaasta isänmaasta, samalla olemme murheissamme, koska sota on aina traagista, julmaa sekä aiheuttaa syvät haavat, surua, katkeruutta ja jopa vihaa. Rukouksessamme kiitämme rauhasta, joka edelleen vallitkoon maamme rajoilla, isänmaasta, vapaudesta, itsenäisyydestä ja hyvinvoinnista, Lahdenranta painotti.
Muistojuhla jatkui Vanhalla seurakuntatalolla. Kimmo Hovila muistutti puheessaan, että somerolaisia kaatui talvisodassa 83 ja jatkosodassa 204.
– Eräästä perheestä kuoli kaksi poikaa ja kolmas heistä kertoi, että hänkin olisi kuollut ilman kynsisaksia. Laukaus oli osunut kynsisaksiin ja ne olivat hajoittaneet luodin niin, ettei se tappanut kolmatta veljestä. Kaatuneista sankarivainajista kolme veljestä oli kahdesta eri perheestä ja kaksi veljestä yli kahdestakymmenestä perheestä.
– Isääni osui taisteluissa neljä luotia vaatteisiin, mutta ne tekivät vain naarmun ihoon. Veljeni kuva oli isäni taskussa ja luoti teki siihen reiän keskelle, kuva on edelleen kehystettynä veljelläni, Hovila kertoi puheessaan.
Matias Roto puolestaan muistutti, että kuolleiden ja haavoittuneiden lisäksi monet kantoivat henkisiä kärsimyksiä lopun ikänsä.