Teksti ja kuvat Tarja Kauppinen
– Mahtavaa nähdä näin paljon porukkaa ja vaatetusta noilta ajoilta. Itsekin ajattelin pukeutua aiheeseen sopivasti ja uskoinkin, että vaatekaapista löytyy jotain, koska ostan vaatteita harvoin. Ei löytynyt, mutta värimaailman yritin valita sopivaksi, kaupunginjohtaja Sami Suikkanen ilahdutti yleisöä avajaissanoillaan harmaassa puvussaan.
– Tämä on 12. valtakunnallinen Evakkovaellus ja toista kertaa Somerolla. Joillekin vanhemmille tapahtuma on täälläkin henkilökohtainen. Monen vanhemmat tai isovanhemmat ovat joutuneet lähtemään kotiseuduiltaan. Itsekin kuulun tuohon joukkoon, jonka olemassaolo on evakkovaelluksesta riippuvainen. Oman isäni vanhemmat joutuivat lähtemään Metsäpirtistä ja heidän määränpäänsä oli Kalanti.
– Somerolle tultiin pääosin Muolaasta. Evakoita vastaanottavia tiloja perustettiin noin 650 ja saapuvaa väestöä oli noin 2 300.
– Silloin koeteltiin ja rakennettiin yhteisöllisyyttä. Paljon hyvää saatiin aikaan.
– Historian tapahtumat valitettavasti toistuvat, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Somerolle on jälleen otettu vastaan evakoita ja mielestäni tässä on onnistuttu hyvin. Meidän on syytä olla tästä ylpeitä samalla kun muistamme juuriamme ja sodissa kovia kokeneita henkilöitä, hän muistutti.
Juhlapuheen piti tilaisuuden suojelija, valtioneuvos Matti Vanhanen.
– Monesti ajatellaan jälkeenpäin, että karjalaisten evakuoiminen onnistui helposti ja hyvin. Näin ei kuitenkaan ollut. Vuonna 1939 lokakuussa vähitellen alettiin evakuoida väestöä Karjalankannaksen eteläpuolelta. Ylimääräiset kertausharjoitukset pidettiin rajan alueilla.
– Olen lukenut entisten pääministereiden Johannes Virolaisen ja Väinö Tannerin kirjat. Virolainen oli Viipurin evakuointitoimiston päällikkö sodan alkaessa. Sotaan ei ollut valmistauduttu ja mitään ohjeita evakuointiin ei ollut. Virolaisen johtama toimisto antoi aluksi vapaaehtoisen kehotuksen lähteä. Hän on myöhemmin todennut, että evakko menettää identiteettinsä ja elämältä lähtee pohja pois, kun joutuu jättämään kotiseutunsa.
– Samanlaiset ovat tunteet miljoonilla ukrainalaisilla, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Heidän ”odottavan aikansa” on pitkä, samoin kun oli karjalaisilla, Vanhanen totesi.
Johannes Virolaisen johtama toimisto laati ohjeet evakuoimiseen. Esimerkiksi, miten omaisuus piti merkitä maalilla. Miten ihmisten piti kirjoittaa nimi ja muut tiedot lappuun ja laittaa lappu taskuun. Lapset oli merkattava ja kotieläimille lappu kaulaan ja tieto, miten paljon tarvitsee rehua.
– Virolainen kirjoitti kolmekymmentä vuotta myöhemmin, että maamme oli täysin valmistautumaton evakuointiin, että kukaan ei ollut ajatellut, että Karjala jouduttaisiin tyhjentämään väestöstä.
– Aiemmin Euroopassa väestö oli jäänyt paikoilleen sodan sytyttyä ja pärjänneet kukin omillaan. Suomen hallitus neuvotteli, mitä tehdä 400 000 evakolle ja haluaako joku heistä jäädä Karjalaan. Onneksi Juho Niukkanen sanoi, että joka sorkka tuodaan pois, ketään ei jätetä Stalinille. Vain muutamia jäi.
– Tuon ajan poliitikot myönsivät, että oli paha virhe, että Hyrsylänmutka jäi evakuoimatta, monet hyrsyläläisistä kuolivat sotavankeudessa.
– Me nykyään ymmärrämme, että meillä pienessä Suomessa on riittävästi tilaa ja hehtaareja väestöllemme. Venäjä ei ole ymmärtänyt, vaikka heillä on hehtaareja moninkertaisesti, koskapa hyökkäsivät Ukrainaan. Hehtaarit ovat tärkeitä, mutta tärkeintä on, että ihmiset ja kulttuuri säilyivät, hän muistutti.
Matti Vanhasen suku on myös kokenut evakkotien.
– Isovanhempani tulivat aluksi evakkoon Päijät-Hämeeseen. Monet ostivat vapaaehtoisella kaupalla maatilan Kaurakedosta. Se oli tiivis kyläyhteisö, 19 taloa. Kotiutuminen ei sujunut aivan ongelmattomasti. Isäni evakkotie loppui vasta 1950-luvun alussa, kun hän rakensi oman talon. Taival kesti runsaat 10 vuotta.
– Tämä evakkovaellus on mainio asia muistuttamaan meitä menneistä ajoista, hän päätti puheensa.
Vaellus- ja turvaohjeet antoi Someron Karjalaseuran varapuheenjohtaja Riitta Lehtinen, lähtökäskyn puheenjohtaja Petri Känkänen.
Taukopaikalla oli tarjolla vettä ja huikopalaa. Kenttähartauden piti vs. kirkkoherra Lilli-Irmeli Hintsa. Niille, jotka eivät lähteneet vaellukselle, oli ohjelmaa tarjolla, muun muassa Eija Komun esitelmä Karjalan legenda. Hän myös lauloi siihen kuuluvia lauluja. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Naapurit myi ukrainalaisten leipomia leivoksia. Ukrainalaiset kertoivat kotoutumisestaan Suomeen. Mahdollisuus oli ostaa myös keittolounas vaelluksen jälkeen.
Musiikista vastasivat Merja Rintamaa-Lehtonen, Anne ja Pekka Leppälä.
Irja ja Matti Parkkonen tulivat ensimmäistä kertaa Evakkovaellukselle.
– Äitini oli Vuosalmen Äyräpäästä. Hän eli suurimman osan elämänsä Pieksämäen Virtasalmella. Sotien välissä hän oli evakkona Salon Rekijoella ja Kauralassa, kertoi Matti Parkkonen.
Someron Karjalaseuran hallituksen jäsen Kirsi Takala sekä Pekka Viljanen, Sari Ojala, Sami Myllyoja ja Juha Heikkilä ovat saaneet asunsa Teatteri Tuntemattomasta. Kirsin äiti asui alunperin Viipurin maalaiskunnassa ja Samin Kurkijoella.
– Oikeastaan teatteri yhdistää meitä kaikkia, he kertovat.
