Ensimmäisen kerran kohdataan vajaan viikon päästä maanantaina 2.9. kello 8–10.
– Se on kohtaamispaikka, jossa voi istuskella, jutella, juoda kahvit ja syödä ilmaisen aamupalan. Jos halukkuutta on, niin lähdemme puolen tunnin kävelylenkille aamuyhdeksältä, kertoo diakoni Sari-Johanna Kuittilo .
Hän ja opiskelija Anne Viander hoitavat yhdessä maanantaisia aamiaistapaamisia.
– Täällä ei katsota taustaa, ikää, sukupuolta eikä tarvitse olla rahaa mukana. Kohdataan toinen toisemme iättöminä. Nyt ei haeta ongelmia, vaan nautitaan yhdessä toisistamme.
Mutta jos on jotain mielessä, tarvitsee vaikka diakonilta apua, niin toki voi siinä sivussa varata aikaa hänelle.
Jatkossa on tarkoitus kokoontua maanantaiaamuisin.
– Katsotaan, miten väkeä tulee ja millainen tarve tällaiselle toiminnalle on.
Sari-Johanna Kuittilo aloitti diakonina Someron seurakunnassa heinäkuussa. Hän on vaikuttuneena seurannut, miten paljon Somerolla on vapaaehtoisia, jotka pyörittävät erilaisia piirejä.
– Olen iloisesti hämmentynyt tästä Someron yhteisöllisyydestä. Olen kiinnostunut, mitä vielä enemmän se voisi olla. Ideoimista ja tekemistä yhdessä asian eteen.
Kuittilo pyytää ottamaan rohkeasti yhteyttä, jos ihmisillä on ideoita, mitä mahdollisuuksia olisi vielä lisätä ihmisten kanssakäymistä, toimintaa seurakunnassa tai viritellä seurakunnan yhteistyötä muiden toimijoiden, esimerkiksi yhdistysten kanssa.
– Seurakunnan puitteet on hienot. Tilaa löytyy esimerkiksi seurakuntakeskuksesta, toteaa Kuittilo.
Hän on tällä hetkellä Someron ainoa diakoni. Apuna on opiskelija Anne Viander , joka opiskelee ohjaus- ja kasvatusalan ammattitutkintoa. Kuittilo ja Viander käyvät yhdessä asiakastapaamisissa ja ottavat ihmisiä vastaan diakoniatoimistossa seurakuntakeskuksessa.
Someron seurakunnan diakonin saa parhaiten kiinni soittamalla hänelle puhelimella ja sopimalla ajan yhteiselle tapaamiselle. Se voidaan sopia diakoniatoimistoon, mutta muuallekin.
Pakeille voi lähteä esimerkiksi, jos tarvitsee hengellistä, henkistä tai taloudellista apua. Taloudellisessa ahdingossa seurakunta voi antaa maksusitoumuksia paikallisiin kauppoihin, jotta pääsee pahimman yli.
– Diakonian sanotaan olevan sielunhoitoa, soppaa ja saippuaa. Minusta se on lähimmäisen rakkautta kohdata toinen sellaisena kuin hän on. Vahvistaa ihmisen ainutlaatuisuutta. Auttaa toista löytämään paikkansa elämässä. Vaikka jotain on särkynyt ja tapahtunut, muistuttaa sanoin ja teoin, että hän on ainutlaatuinen ihminen. Kukaan ei voi täyttää hänen paikkaansa.
Kuittilo tähdentää, ettei diakonille tuloon tarvita ongelmaa.
– Voimme tavata ja jutella, peilata jotain asiaa, joka on mielen päällä.
