Kolmisen viikkoa sitten Oinasjärven koulurakennuksen päädyssä aloitti lapsiperheiden kohtaamispaikka. Vanhemmuuteen tukea antava perhekahvilan tyylinen kerho kokoontuu joka toinen viikko torstaiaamupäivisin parillisilla viikoilla.
– Ensimmäinen äiti, joka tuli sisään tokaisi heti: ”Kylläpä tätä on odotettu!”, ja toinen: ”Kiva, että muuallekin kuin keskustaan saadaan palveluja”. Hienoa, että tuli tarpeeseen, toteaa perhetoiminnan ohjaaja Maria Peippo.
Liikkuvat kohtaamispaikat ovat Salo-Someron Perhekeskuksen toimintaa, jota Varha avustaa ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri toteuttaa, ja tekee yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Esimerkiksi Oinasjärven kohtaamispaikalle Someron kaupunki antaa koululta tilan käyttöön.
MLL järjestää paikalle ohjaajan, kahvit, pikkupurtavat ja leikkikaluja.
Tarkoitus oli perustaa vastaavanlainen kerho myös Pitkäjärvelle, mutta sieltä ei löytynyt hetimmiten sopivaa tilaa päiväkodilta, koululta eikä maa- ja kotitalousseuralta. Toiminta siirtyi Someron seurakuntakeskukseen, josta Someron seurakunta antaa tilat. Siellä kokoonnutaan parittomien viikkojen keskiviikkoaamuisin.
– Se täydentää myös Someron MLL:n toimintaa. Perhekahvila on ollut hetken tauolla vetäjäpuutteen vuoksi, selvittää Peippo.
– Mutta kyllä me edelleen etsimme kokoontumispaikkaa myös Pitkäjärveltä.
Vastaavanlaisia liikkuvia kohtaamispaikkoja on Salon seudulla Suomusjärvellä ja Särkisalossa.
– Tarkoitus on, että jalkaudumme pitäjille, menemme kauemmas keskustoista, sinne minne palvelut eivät ulotu. Annamme tukea vanhemmuuteen. Vanhemmat kohtaavat ja tutustuvat toisiinsa, samassa elämäntilanteessa oleviin ja lapset saavat ikäistään leikkiseuraa. Jutellaan, leikitään ja kahvitellaan; puuhastellaan vapaamuotoisesti. Yhteistyön kautta myös muita palveluita jalkautuu kyliin, sanoo Maria Peippo.
– Tätä kautta voi syntyä aikuiskontakteja esimerkiksi heille, jotka hoitavat lapsia kokopäiväisesti kotona. Ja tutustuttuaan vanhemmat saattavat järjestellä omalle ajalleen vaikkapa retkiä luontoon ja tapahtumiin.
Liikkuva kohtaamispaikka alkoi tänä syksynä.
– Tarkoitus on, että toiminta jäisi pysyväksi, kertoo Maria Peippo.
Somerniemeläiset tulevat paikalle, kun jotain tapahtuu
– Me somerniemeläiset tulemme heti paikalle, kun joku vaan järjestää jotain ja kuulemme, että nyt tapahtuu, heittää aikuisten joukko torstaisessa ryhmässä Oinasjärvellä. Lapset leikkivät vieressä lattialla.
Vanhempien mielestä sillä on suuri merkitys, että kohtaamispaikka on lähellä kotia.
– Hienoa, ettei aina tarvitse lähteä Someron keskustaan. Siinä on oma hommansa, kun pakkaa kaikki tavarat ja lapset autoon. Toisaalta meiltä on tänne koulullekin matkaa sen verran, että siihenkin tarvitaan jo autoa, mutta ei kuitenkaan tarvitse matkata yli 30 kilometriä yhteen suuntaan, sanoo Helka Poutiainen vierellään 2-vuotias poikansa Eerik Poutiainen.
Äidit kokevat, että kerho on mukava myös siksi, ettei sinne tarvitse sitoutua eikä olla paikalla tiettyyn kellonlyömään. Voi tulla ja lähteä, jos on jotain muuta menoa.
– Koulu on hyvä, tuttu paikka. Monella on täällä jo lapsia koulussa. Tänne on helppo tulla, sanoo Tuuli Jussila , jolla on mukana perheen kuopus, Venny Kauhanen , 10 kuukautta.
Toisten kanssa keskustelu on tärkeä juttu.
– Pääsee juttelemaan aikuisten kanssa. Saa sitä vertaistukea.
Ensimmäisellä kokoontumiskerralla yksi puheenaiheista oli ollut robotti-imuri ja kokemukset siitä.
– Täällä saa vastaukseksi oikeita sanoja, toteaa äiti, jonka kotikaverina päivisin on tällä erää parivuotias lapsi.
Kerho kokoontuu kerran kahdessa viikossa torstaisin parillisilla viikoilla.
– Ajankohta olisi helpompi muistaa, jos tapaisimme joka viikko, tuumaa Minna Rantanen, jolla ovat mukana lapsensa kaksivuotias Aleksi ja nelikuukautinen Katriina Korkiala.
Vanhemmat toteavat, että kokoontuminen kerran kahdessa viikossa, on liian harvaan ja vähän aikuiskontakteja, jos nököttää neljän seinän sisällä lasten kanssa kotiäitinä tai -isänä.
Poutiainen kertoo, että esikoisensa neuvolaryhmässä hän tutustui muihin samassa elämäntilanteessa oleviin. Ryhmästä jäi ystäviä, joiden kanssa tuli käytyä esimerkiksi kävelyretkellä Iso-Valkeella.
