Tuossa olen odotellut linja-autoa, tuolla olin töissä…
Kirjaston Parvigallerian seinillä on tauluja, joissa nököttää tuttuja rakennuksia, kiemurtelee teitä ja liplattaa vesiä Somerolta.
– Olen huomannut, että ihmiset haluavat katsella tauluja, joissa on heille tuttuja miljöitä, tien mutkia ja vanhoja, ehkä jo purettujakin rakennuksia. Samalla he pohtivat, mistä tilanteista he sen muistavat ja mitä paikka on heille itselleen merkinnyt. Erityisesti lapsuuden ja nuoruuden ajat herkistävät muistelemaan, kertoo akryylimaalauksiaan esille kirjaston Parvigalleriaan tuonut Pekka Alitalo.
Hän otaksuu tekemillään tauluilla olevan hänelle ja myös katsojille tietynlainen matka menneisyyteen.
Maalaamastaan Osuusliike Oraksen rakennusryppäästä Pekka Alitalo on saanut paljon palautetta.
– Olin aikoinaan itsekin siellä viljavarastolla töissä. Oras antoi monelle töitä. Kun pilli alkoi soida ja tuli hälytys, niin paloauto noukki vapaapalokuntalaisia mukaan Joensuuntien varrelta, kertaa Alitalo kokemuksiaan.
Teboilin huoltamo, joka on purettu, herättää keskustelua.
– Se oli kauniin muotoinen. Se oli keskeisellä paikalla, linja-autoaseman vieressä ja sen ympärillä oli paljon elämää.
Alitalo havahtui pari vuotta sitten, ettei ollut juurikaan nähnyt tauluja, joihin olisi tallennettu somerolaisia miljöitä, niiden elämää ja ihmisiä. Hän laittoi taulujaan esille Facebookin ja kyseli, tietääkö joku, mistä kohtaa maisema on tallennettu.
– Yllättävän paljon ihmiset tunnistivat niitä ja myös kertoivat omia kokemuksiaan. Esimerkiksi, että tuossa kohtaa odottelin linja-autoa, tuolla olin töissä, minullakin oli tuollainen Jawa-mopo ja tuollaisella autolla kuljettelin tyttöystävääni.
Ladot, mutkat ja puunkäkkyrät ovat olleet maamerkkejä.
Kun Pekka Alitalo ajelee vaimonsa Tarjan kanssa, niin hyvin usein on pysäytettävä auto ja otettava valokuva maisemasta, mielenkiintoisen näköisestä maamerkistä, vaikkapa koukeroisesta männystä tai rakennuksesta. Niin kävi taannoin, kun hän näki autiotalon ja sen vierellä pari talousrakennusta.
– Mietin, että kukahan tuolla on mahtanut asua, millaisia ihmisiä he olivat ja millainenhan elämä heillä oli.
Valokuvat ja taulut eivät ole välttämättä yksi yhteen. Jostain Alitalo on siistinyt pois puskia. Joihinkin hän on lisännyt ihmisiä ja hyvin usein tyhjään kohtaan menopelejä. Hän on saattanut lisätä Someron rusehtaviin vesiin hieman sinerrystäkin.
– Maalarilla on siistijän oikeus, toteaa Alitalo.
Joukossa on myös muutama maalaus muualta kuin kotikunnasta, esimerkiksi Kolilta ja Nummelta.
Lisäksi näyttelyssä on kevennyspöytä, jossa on eläinaiheisia tauluja.
Se on tehty siksi, että jos näyttelyyn tulee sellaisia henkilöitä, joilla ei ole muisteltavaa Somerolta. Ota syliin -nimetyssä taulussa koiranpentu tuijottaa suoraan silmiin. Katseen kosketus -taulussa eläimen katse hellyttää. Muotitietoiset -taulussa eläinkolmikko on puettu vaatteisiin.
Viisi vuotta sitten Pekka Alitalo löysi akryylivärit, ja alkoi opetella niiden kanssa taiteilemista.
– Kirjailija Erno Paasilinna on sanonut, että vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja, hymyilee Pekka Alitalo.
Pekka Alitalon akryylimaalauksia on esillä lokakuun ajan kirjaston Parvigalleriassa.
