Nuoret ja ohjaajat tyytyväisiä
– Parasta, että meillä on nyt tietty, valmis paikka, jonne tulla. Ei tarvitse joka aamu katsoa puhelimelta, mihin aikaan ja missä tänään tavataan, toteaa pajalainen Ricardo Hiirisalmi tyytyväisenä Jukolan päätyyn sijoitetuista nuorten starttipajan tiloista.
Paja oli evakossa pitkään, kun vakituiset tilat SoLun purkamisen jälkeen menivät alta. Lummetiellä oltiin tovi. Oli muutettava, koska paikka ei ollut sopiva starttipajatoiminnalle.
– Täällä Jukolassa pystyy opiskelemaan, kun ei tarvitse enää olla koko ajan liikkeessä. On tietokoneet valmiina käyttöön. Ei opiskelua oikein voi laavulla hoitaa, toteaa starttipajalainen, joka opiskelee kaupallista alaa Hämeenlinnassa.
Jukolan pääty saa nuorilta kiitosta myös siitä, että se on keskellä kylää.
– On tämä parempi kuin Lummetie. Kulkemiseen meni aikaa ja se oli pois toiminnasta. Nyt ei tarvitse laahustaa paikasta toiseen.
Tarvittaisiinko tiloihin vielä jotain?
– Tämä on sellainen kuin näillä rahoilla saatiin aikaan, tuumii nuori diplomaattisesti.
Pajan valmentajan/ohjaajan Mari Vasaman toiveena on verstas.
– Jos meillä olisi vieressä puutyöverstas, niin nuoret pystyisivät tekemään enemmän itse kaikenlaista. Vaikka roplata mopoja ja rakennella. Tekemällä oppii.
Vasama on tyytyväinen, että kaupunki rakensi ryhmätilaan keittiön.
– Teemme ruokaa yhdessä. Nuoret näkevät, ettei ruoanlaitto ole niin vaikeaa ja uskaltavat sitten itsekin kokeilla kotona.
Nuoret ohjaajineen hoitivat paikan maalaamisen ja kalustuksen.
– Teemme itse paikasta omannäköisen. Menimme kauppaan valitsemaan ja hankkimaan maaleja seiniin. Siellä nuoret saivat hyviä neuvoja, miten hommat pitää hoitaa.
Nuoret haluavat ison kellon seinälle. Sellainen päätettiin rakentaa vanerista tai maalata suoraan seinälle. Ohjaaja lupasi hankkia koneiston kelloon.
Omaa oksaa etsimässä
Pajan toinen valmentaja/ohjaaja Marja Friberg toivoo, että mikään palvelu ei menisi enää kauemmas somerolaisista. Friberg on niin sanottu yksilöohjaaja, joka kulkee nuoren keralla arjen asioilla muun muassa virastoissa, toimistoissa ja terveyspalveluissa.
– Saloon pitää aina varta vasten lähteä. Olisi niin helppoa, kun nuori saisi palvelut omalta paikkakunnalta. Hienoa, että TE-palvelut siirtyvät ensi vuonna Somerolle.
Jokainen starttipajalainen saa yksilöllisen neuvonnan ja ohjauksen omiin henkilökohtaisiin tavoitteisiin perustuen.
Valmennuksen ja käytännön tekemisen tavoitteena on tunnistaa ja kasvattaa osaamista, vahvistaa hyvinvointia ja työelämävalmiuksia, tukea nuorta kohti koulutusta ja työtä.
Starttipajalla ohjaaja selvittelee nuoren kanssa, miten arki pyörisi ja mitä kautta löytyisi oma oksa elämässä, vaikkapa opiskelu-, työharjoittelu- tai työpaikka.
Myös omia tunnetaitoja kartutetaan. Jukolan starttipajalla kokoontuu torstaisin pienryhmä, jossa keskustellaan ja pelaillaan pelejä, joissa tunnetaidot kohentuvat. Ohjaajina ovat Marja Friberg ja etsivä nuorisotyöntekijä Lea Ahonen.
– Meidän nuoret ovat sitoutuneet ensiluokkaisesti toimintaan. He ovat tosi mukavia ja ihania nuoria, kiittelevät Friberg ja Vasama.
Yhteistyötä eri tahojen kanssa
Jukolan starttipajassa on ryhmätila ja neuvotteluhuone. Ryhmätila ei ole suuren suuri. Sinne mahtuu kerralla kymmenkunta nuorta ja ohjaajat.
– Nuoret ovat pajalla 2–3 päivänä viikossa eli kaikki eivät ole yhtä aikaa tiloissa. Tällä hetkellä meillä on 11 nuorta pajalaista listoilla ja lisää on tulossa, kertoo Mari Vasama, jonka erikoisalaa on ryhmien ohjaus.
Retkiä ja tutustumisia eri kohteisiin jatketaan edelleen, sillä ne avartavat ymmärrystä ja maailmankuvaa ja ilostuttavat nuoria.
– Niissä on aina jokin opetuksellinen asia mukana, muistuttaa Vasama.
Ryhmä on menossa esimerkiksi pankkiin tutustumaan. Siellä heille kerrotaan yhdestä tärkeästä kansalaistaidosta: peruspankkipalvelujen hoitamisesta.
– Yritykset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Yrittäjät ottavat starttipajaan itsekin yhteyttä ja pyytävät käymään vierailulle. Jos kohde on kauempana, niin matkaan lähdetään kaupungin pikkubussilla, joka oli ennen Ecotekolan käytössä.
Oppilaitosten kanssa tehdään yhteistyötä, samoin muiden paikkakuntien starttipajojen kanssa ja myös yhdistysten kanssa. Vieraillaan puolin ja toisin.
Seuraava reissu suuntautuu Kopparnäsiin kallioille.
– Taimen tulee sinne katsomaan lumihiutaleita. Ollaan sovittu, että se tulee juuri silloin, kun mekin olemme siellä. Osuihan haukikin vapaan meidän retkellämme Oinasjärvellä, nauraa Vasama.
Joka vuosi haettava hankeraha starttipajalle
Kaupunki maksaa nuorten starttipajan kahden valmentajan palkan. Itse toiminnalle on haettava loppuvuodesta hankerahaa seuraavalle toimintavuodelle.
– Hankerahat ovat laskeneet koko ajan; olivat viimeksi 20 000 euroa. Onneksi meillä on yhteistyökumppaneita auttamassa, tuumii starttipajavalmentaja Mari Vasama.
– Meillä tulee opiskelijoita harjoittelemaan. He ovat suuri apu. Tällä hetkellä Dirk Serlippens tutustuu toimintaamme kolmen kuukauden ajan. Sen lisäksi sosionomiopiskelija päättötyönään päivittää palvelukuvauksen ja perehdytyskansion. Siinä selviää, miten nuoret ohjautuvat Someron starttipajalle ja mistä he tänne tulevat.
Vapaaehtoista ja luottamuksellista
Nuorten keralla kulkee myös etsivä nuorisotyöntekijä Lea Ahonen, jonka yhteistyökumppaneina ovat muun muassa starttipajan ohjaajat, opettajat, opinto-ohjaajat, ammattioppilaitokset, sosiaalitoimistot ja Kela.
– Minä mietin yhdessä nuoren kanssa, mikä voisi olla se opiskelu- tai työpaikka, johon nuori haluaisi suunnata. Selvittelen, mitä mahdollisuuksia on ja ohjaan nuorta palvelujen pariin. Minä autan kaikenlaisten papereiden kanssa, esimerkiksi toimeentulotukien hakemisessa ja vaikka työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisessa, sanoo Ahonen.
– Minä olen kaikkia nuoria varten siihen saakka, kun he täyttävät 29 vuotta.
Myös kuraattorit ja opinto-ohjaajat tuovat huolensa oppilaasta Ahoselle.
– Tavoittelen, etsin nuoren ja keskustelen hänen kanssaan. Kaikki lähtee vapaaehtoisuudesta ja luottamuksellisuudesta. Jos nuori ei halua apua, niin hänen päätöstään kunnioitetaan.
Eteen on tullut sellaistakin, että nuori on jättänyt kesken asevelvollisuuden.
– Etsin nuoren, mutta en raportoi viranomaisille.
Vuorovaikutustaitoja oppii kasvotusten
Lea Ahonen pitää nuorteniltaa täysi-ikäisille nuorille 18–29-vuotiaille keskiviikkoiltaisin kello 17–20 Jukolan ryhmätilassa. Myös nuoriso-ohjaaja Anne Vauhkonen on mukana.
– Tänne voi tulla ja olla. Jutellaan, oleillaan, pelaillaan ja kuunnellaan musiikkia. Talo tarjoaa kahvit ja pientä purtavaa, kertoo etsivä nuorisotyöntekijä.
Ahonen on huomannut, että sosiaaliset tilanteet tuottavat nuorille vaikeuksia.
– Ahdistus on lisääntynyt ja pelot porukassa olemisesta. Siksi moni jää kotiin.
Korona-aikana moni oli yksin eristyksissä. Kodista ihmisten joukkoon ei olla oikein vieläkään uskallettu. Epäsosiaalisuus kasvoi.
– Esimerkiksi kätellessä katsotaan silmiin. Samalla saatetaan heittää pari sanaa ja muodostaa mielikuva henkilöstä. Somessa tämä kaikki tällainen jää tekemättä. Sosiaalisessa mediassa ei opi vuorovaikutustaitoja niin kuin kasvotusten.
Ahonen sanoo nykyajan nuorten kuitenkin olevan avoimempia puhumaan tunteistaan kuin entisajan nuoret.
– Nuoria ilostuttavat samat jutut kuin ennenkin: Hyvä ruoka, eläimet, yhdessä tekeminen ja yhdessä nauraminen.