Siinä se on tarpeettomaksi muuttunut? Omistaja on 79 Joulun jälkeen luopunut elävän kuusen hankinnasta. Kunnossa jalka on, mutta kelpaako kenellekään. Mahtaako mennä kaupaksi. Täytyy varmaan laittaa metalliromuihin.
Mutta mitä on tehty ennen kuin jalka on tullut tuohon?
Kauan sitten iso valtion laitos päätti aloittaa kaivostoiminnan. Rahoitus järjestyi, malminetsijät lähetettiin liikkeelle. Tutkivat maastoa ja pintakiviä. Kairasivat ja ottivat näytteitä syvältä kallioperästä. Riittävän malmirikas paikka löytyi.
Kaivoksen suunnittelu alkoi, lukuisat alan insinöörit suunnittelivat, laskivat, piirsivät ja ympäristöministeriö antoi luvan kaivokselle. Rakennettiin tiet ja isot voimalinjat sekä kaivoksen vaatimat rakennukset. Tunneleita sekä kuiluja tehtiin poraten, räjäyttäen, louhien. Isoilla kaivoskuormaajilla louhos siirrettiin hissikuiluun ja hissillä ylös.
Seuraavaksi malmi siirrettiin murskaamoon, materiaali muserrettiin isoilla koneilla pieniksi palasiksi. Monen vaiheen jälkeen lähes pölymäiseksi. Toki ensin sivukivet (malmia sisältämätön aines) poistettiin isoina kappaleina.
Sen jälkeen aines kuljetettiin seuraavaan laitokseen isoina kuormina, rautateitse. Sitä varten oli pitänyt tehdä rata. Kun parhaat ainesosat oli saatu erotettua, niin vietiin sulatukseen ja jäähtymisen jälkeen yhtenäinen materiaali saatiin kiinteinä harkkoina tai tankoina edelleen teollisuudelle. Joku osa meni joulukuusten jalkojen valmistukseen.
Valumuotteja tehtiin, taas metalli sulatettiin ja nestemäisessä muodossa oleva massa valutettiin muotteihin. Jähmettymisen jälkeen hiottiin valupurseet pois. Sitten koneistukset jotta kuusen kiinnitysruuvit saatiin asennettua. Ja maalaukseen, kaunis kuusen vihreä väri pintaan, niin että jalka ei näkyisi kuusen alta. Sehän voisi häiritä herkän ihmisen mieltä.
Kauppaketjun ja monen kuljetuksen kautta se tuli Somerolle. Käyttäjä totesi sen hyväksi.
Jalka palveli monta vuotta, oikeastaan vuosikymmeniä, vaikka vain kerran vuodessa lyhyen aikaa. Ehjä se on vieläkin, mutta vanhus ei enää jaksa kuusen hankkimisen vaivaa, lastenlapsetkin ovat ajat sitten kasvaneet Joulupukki-iän ohi.
Kunnioituksesta pitkää ja monimutkaista tapahtumaketjua jalan synnyssä vanhus kehtaa pyytää edes 10 euroa siitä. Ei tarvitse sitä rahaa, mutta kun ajattelee sen voivan palvella jotain perhettä vielä vaikka 40 vuotta tai kenties enemmän. Vesitila ja kaikki, on se hieno teos oikeastaan. Ei vain sovi tämän päivän kertakäyttökulttuurin piiriin. Kukapa sitä ympäristöä ja maapallon rajallisuutta ajattelisi. Eihän siitä tule kuin surulliseksi.
Jalallinen