Minna Alitalo sai alkuopit isovanhemmiltaan
Havukranssi on mukava tervetulleeksitoivottaja. Sen voi laittaa oveen, ikkunaan, kattaukseen tai vaikka terassin pöydälle asetelman osaksi. Moni vie kransseja haudalle.
Kranssia voi muuntaa jouluiseksi tai muuhun juhlaan sopivaksi koristeilla, kuten koristenauhalla, ruseteilla, kävyillä, kaarnalla, kukilla, kanelitangoilla ja joulupalloilla. Kun vaihtaa havun tilalle koivunoksat, niin saa esimerkiksi pääsiäisen ajan kranssin. Kranssi ilostuttaa arjessakin.
Valmistukseen tarvitaan pitkä pajun- tai pihlajanoksa, kukka-/oksasakset, kolme reilunkokoista havunoksaa, narua tai metallilankaa ja halutessa koristeita.
– Kun tarvikkeet on lajiteltu pöydälle käden ulottuville ja oksat ovat hyvät, niin yksinkertaisen havukranssin tekee puolessa tunnissa, lupaa Minna Alitalo.
Hän on tehnyt kransseja itselle, lahjoiksi ja myyntiin.
– Nyt lapset ovat vielä sen verran pieniä, etten ole lähtenyt myyjäisiin. Myyntipöytä ja pikkulapset ei ole hyvä yhtälö. Mutta kotona pystyn kyllä niitä tekemään, sanoo Alitalo, jonka vanhin lapsi Aada on 4, Paavo 2,5 ja Joona puolivuotias.
Havukranssin päämateriaali on havunoksat.
– Minä käytän lähinnä kuusta, joskus myös mäntyä. Joukkoon saatan laittaa piristykseksi katajanoksia ja varpuja.
Kranssiin tarvitaan kehikko, johon havuja asetella. Se voi olla vaikkapa ohut pajun tai pihlajan vitsa. Metallilangastakin sen voi väännellä. Pohjia saa myös valmiina.
Oksaa notkistetaan rauhallisesti taivutellen.
– Oksan pitää olla notkea, jotta sen voi notkistella ympyräksi tai soikioksi. Minä pyrin käyttämään luonnonmateriaaleja. Sitten kun kranssi tulee tiensä päähän, sen voi vaikka polttaa. Siitä ei tule ongelmajätettä, kun se on maatuvaa, toteaa Alitalo.
Pajut kannattaa ottaa sisälle ajoissa lämpiämään. Kylmä paju voi napsahtaa poikki.
Vitsan tulisi olla halkaisijaltaan yli senttimetrin paksuinen ja pituudeltaan vähintään puolisentoista metriä. Silloin sitä on tarpeeksi kierrettäväksi ja taivuteltavaksi ympyrän muotoon ja päällekkäin.
– Ei haittaa, vaikka pajunvitsa menisi kaksi, kolmekin kertaa ympäri. Solmin ympyrän kiinni juuttinarulla, jotta saan ripustuslenkin jo valmiiksi tässä vaiheessa.
Ylivenyvät oksat napsaistaan oksasaksilla pois.
– Jonkun kauniin ja erikoisen oksan voi jättää pitemmäksikin, vähän kuin koristeeksi tai katseenvangitsijaksi.
Solmimiseen Alitalo käyttää juuttinarua. Metallilangan tai juuttinarun pää solmitaan tiukasti kranssipohjaan.
Alitalo leikkaa havunoksat valmiiksi noin 15–20 sentin mittaisiksi.
Asetellaan yksi tuuhea oksa tai muutaman havun nippu kerrallaan paikoilleen. Aloituksessa voi olla pidempiä oksia. Littanoita havuja kranssin alapuolelle ja tuuheampia päälipuolelle.
Havut kiinnitetään pohjaan kiepauttamalla juuttinarua napakasti ympäri. Pari tiukkaa kierrosta riittää kunkin nipun ympäri. Lankaa ei katkaista, vaan kiinnitetään koko kranssin havut samalla langalla.
Jatketaan seuraavalla oksalla laittaen sen hiukan edellisen päälle. Väliin ja sekaan voi laittaa pikku oksan jotain muuta havua tai varpua.
Havunippuja kiinnitetään tasaisesti kranssin päälle ja sivuille niin, että koko kranssipohja peittyy. Lanka tulee pitää mahdollisimman tiukkana koko ajan.
Tätä toistetaan niin kauan, että koko rinkula on täynnä havuja.
Lopuksi lanka sidotaan tiukasti ja kiepautetaan langasta ripustuslenkki kranssin taakse.
Jos haluaa, kranssin voi koristella. Koristeet voi itse tehdä vaikka säkkikankaasta. Kiinnittämiseen käy naru tai metallilanka. Kuumaliimallakin se onnistuu.
Minna Alitalo (o.s. Nikkanen) on saanut oppia kranssien tekoon isovanhemmiltaan. He käyttivät havujen tilalla myös katinliekoa.
– Kummatkin isovanhemmat veivät meitä lapsenlapsiaan metsään. Siellä on kuljettu ja kerätty marjoja ja sieniä, mutta myös materiaaleja askarteluihin.
Alitalo haluaa antaa omille lapsilleen samat tuntemukset luonnosta. Kuljeskellaan, katsellaan ympärille, pysähdytään hetkeksi ihmettelemään ja syödään vaikka eväät kannonnokassa.
– Se ei vaadi meiltä aikuisilta paljon. Ajatus on tärkeämpi: että lapsi oppii olemaan luonnossa ja arvostamaan sitä. Aadan kanssa on metsässä jo kuljettu.
Alitalo sai lisäoppia kranssien tekoon opiskellessaan puutarha-alaa Ammattiopisto Liviassa Tuorlassa.
– Koulutukseen kuului harjoittelu kukkapuolella joulunajan asetelmia ja kimppuja tehden.
Alitalon on vaikea valita lempijoulusävelmää.
– Niitä on niin monia. Suvi Teräsniskan Mummoni on kaunis. Sen fiilis on sellainen; juuri jouluun sopiva.
– Myös hyviä joululeffoja on paljon. Pidän Joulutarinasta. Joulunpyhinä katsottavan pitää olla tunnelmaan sopiva. Voi olla hauska, surullinen, tapahtumarikas ja jännittäväkin, muttei liian vaikea.
Minna Alitalo lukee mielellään elämänkertoja, käy lasten kanssa kirjastossa ja lukee heille.
– Eteeni ei ole tullut mitään erityistä jouluista kirjaa.
Seiväshyppy jäi 2019
Somerolainen Minna Alitalo, omaa sukua Nikkanen, jätti urheilu-uran 2019. Hän saavutti seiväshypyssä useita Suomen mestaruuksia. SM-kultaa tuli Someron Esan paidassa vuosina 2006, 2007, 2009–2017.
Nikkanen paransi Suomen ennätystä useaan otteeseen. Paras tulos ulkoradoilla oli 460 ja hallissa 461.
Pekingin MM-kisoissa 2015 hän oli finaalissa ja hyppäsi Suomen ennätyksen 460. Hän sijoittui 10:nneksi.
Pariisin EM-hallikisoissa 2011 Nikkanen taivutti neljänneksi. Ulkoradoilla hän oli parhaimmillaan seitsemäs EM-Zürichissä 2014.
Hän on myös olympiakisojen kävijä. Rion olympialaisissa 2016 hän ei selvinnyt loppukilpailuun tuloksellaan 455.
36-vuotias Alitalo asuu Somerolla ja tekee töitä miehensä kanssa maatalousyrityksessä, ja on kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti.