Kiiruun koulun ja Someron lukion kuvataideopettaja Tanja Holmberg on puhaltanut eloon sisäisen kuvataiteilijansa. Porilaisena nuorena hän oli mukana yhteisnäyttelyissä; aikuisena töitä oli esillä kirjaston Parvigalleriassa2008.
– Olen kaivannut koko ajan tätä maalaamista, mutta on ollut kaikenlaista muuta tärkeää. Perhe ja opetustyö veivät mukanaan. Oma tekeminen jäi vain kotiseinien sisäpuolelle ja sielläkin vähälle, sanoo Tanja Holmberg, joka asuu miehensä ja kolmen poikansa kanssa Loimaalla.
Hän on tehnyt töitä myös graafisena suunnittelijana, mikä on osaltaan pitänyt luomisviettiä vireillä.
– Tämä on ollut aivan ihanaa. Koko prosessi, miltä tekeminen tuntuu. Maalaaminen alkaa jostain ideasta, jostain mitä on ajatellut. Aihe kehittyy tekemisen aikana ja päätyy johonkin.
Holmberg tuumii, että maalaamisen kautta hän jäsentää asioita ja miten hän sijoittuu maailmaan.
Hän toteaa iän tehneen tehtävänsä.
– Sitä ei enää mieti, mitä muut sanovat. Ei piittaa, mitä ihmiset ajattelevat minusta. Se ei kuitenkaan sulje empatiaa pois, filosofoi Holmberg viidenkympin kynnyksellä.
Holmberg on maalannut tauluihinsa omaa elämäänsä lapsuudesta nykyisyyteen. Läheiset ihmiset, tapahtumat, onnen tunteet ja kipukohdat elämän varrelta, mutta myös maailman tilanteet ovat olleet mielessä ja iholla.
– Minua inspiroivat perhe ja muut läheiset ihmissuhteet, luonto, elämän outoudet ja monimutkaisuudet sekä kauniit asiat ja näkymät. Saan voimaa uimisesta, kylmissä vesissä polskuttelusta, hyvistä kirjoista sekä mukavista arkielämän hetkistä.
Kuvataiteen ja suunnittelun puolella hänen kestosuosikkejaan ovat Edvard Munch ja Erik Bruun. Hän innostuu helposti 70-luvun muodoista, väreistä ja ideoista.
– Instagram-tilini kautta olen viehättynyt monien aktiivisesti julkaisevien nuorten taiteilijoiden tuotantoon ja saanut niistä innostusta myös itse uudenlaisen ilmaisun kokeiluun.
Holmbergin pohdinnat omasta itsestä näkyvät hänen tauluissaan. Hän on päätynyt siihen, että on introvertti, sisäänpäin kääntyväisyyteen taipuvainen ihminen, joka on oppinut olemaan itsensä kanssa.
– On minulla ekstroverttikausia, jolloin olen saanut ihmisistä voimaa ja antanut sitä kautta itsestäni heille.
Hän tarvitsee välillä omaa rauhaa ja tilaa, jotta pystyy ajattelemaan ja jäsentämään ajatuksiaan. Ja ajatustyön kautta keskittymään tekemiseen ja luomaan uutta, vaikkapa maalaamaan tauluja.
– Tekeminen vapauttaa energiaa.
Parvigallerian seinällä komeilee pari taulua, joissa päähenkilönä on istuva karhu. Tekijä on nimennyt ne Introvertti I ja Introvertti II. Kummassakin mesikämmen on rauhaisa; kuin ajattelisi omiaan ja jäsentelisi maailmaansa.
– Karhu haluaa olla yksin, mutta ei sure sitä. Se osaa ajatella ihan itsekin ja on pikkaisen introvertti, kuvaa Tanja Holmberg teostaan Introvertti I.
– Iso karhu rutistelee käpäläänsä. Hän muistelee hetkiä, jolloin on ollut yksikseen. Nalle antaa muidenkin olla itsekseen ja ajatustensa kanssa. Jokainen kokee, mitä kokee, selvittää Holmberg, millaisissa ajatuksissa hän teki teosta Introvertti II.
Mukana Parvigallerian Osa-aikainen introvertti -näyttelyssä on myös musiikin innoittamia teoksia. Yö-yhtye ja erityisesti Jussi Hakulisen biisit ja lyriikat ovat olleet merkityksellisiä Holmbergille.
Hän on tallentanut tauluihin sitä, miltä musiikki on tuntunut kropassa ja ajatuksissa. Joskus sanat ovat vaikuttaneet, mutta hyvin usein teos on edennyt tunnelman turvin.
– Olen yrittänyt tulkita mielenmaisemaa, sanoo Holmberg käsissään Joutsenlaulu I .
Polte maalaamiseen vahvistui. Holmberg päätti, että nyt sille on annettava aikaa. Aluksi oli tyhjiö, mitä aiheita hän oikein ryhtyy käsittelemään tauluissaan. Kun hän antoi itselleen aikaa keskittyä, niin ideoita rupesi tupsahtelemaan.
– Ajatuksista vapautui asioita ja ideoita. Siellä ne olivat olleet odottelemassa.
Holmberg kiittää, että miehensä Juhana ja poikakolmikkonsa antoivat hänen maalata eteisaulassa ja olohuoneessa läpi vuoden. He eivät arvostelleet; saattoivat kyllä kysyä, mitä tuossa on ja mitä se esittää.
Suurin osa näyttelyn töistä on tehty viime vuoden aikana. Niissä näkyy vuoden kiertokulku. Lisänä on aiemmilta vuosilta kaksi taulua, Tikkaat ja Kun taivas tulee lähelle. Ne ovat tärkeitä tekijälleen.
– Sain olla lähellä isää, kun hänen aikansa tuli.
Tanja Holmberg toivoo, että näyttelyssä hänen töitään katsotaan avoimin mielin, taulun nimeä miettimättä. Instagram-tilillään hän on avannut töitään enemmän ja kysyttäessä kertoo, millainen tarina taulun takana on.
– Olen saanut vuodattaa itseäni tauluihin. Tämä on ollut tietynlaista terapiaa, mutta ei pelkkää sitä. Tekeminen oli tärkeää. Toivon tietysti, että saisin myytyäkin töitäni.
Hän arvelee, että aikoinaan juuri kilpailu ja rahan tekeminen teosten kautta pysäytti hänen intonsa maalata.
– Realiteetit iskivät: tällä pitäisi elää. En ole yhtään kilpailuhenkinen. Koin, että taitoni eivät riitä omien teosteni myymiseen.
Entä mitä nyt?
– Jatkan maalaamista; ei ole kahta sanaa. En ota paineita. Annan vaan mennä. Ehkä tämä on startti kuvataiteilijana johonkin.
– Teen töitä. Opetan oppilaita. Ehkä prosessin ja näyttelyni kautta olen saanut varmuutta ja tukea rohkaista nuoria opiskelijoita tekemään omannäköistänsä jälkeä. Saan nauttia ja iloita tekemästäni.
