Tänään on ollut ihmeellinen päivä. Ja sana ihmeellinen on juuri se oikea, koska se voi suomeksi tarkoittaa niin monia asioita. Sana ihmeellinen, on oikea, koska päivä on ollut epätavallinen. Samalla ihmeellinen on myös oikea sana, koska päivä on ollut satumainen ja epätodellinen. Mutta ehkä kaikista eniten, päivä on ollut ihmeellinen, koska tuntuu siltä, että se on sisältänyt todellisen ihmeen.
Kymmenen vuotta sitten asuimme perheeni kanssa Somerolla. Tyttäreni Lucy oli silloin 18-vuotias lukiolainen. Suomen lukio on tietenkin jokaiselle oppilaalle haastava urakka, mutta Lucylle se oli erityisen vaikea, koska hän suoritti sitä suomeksi, vaikka hänen äidinkielensä oli englanti.
Hän itki aika monesti kotona, kun kirjoittaminen suomeksi oli niin monimutkaista. Hän oli kuitenkin sen verran sinnikäs, että ei luovuttanut, ja pääsi muiden joukossa ylioppilaaksi. Joka vappu, vaikka Lucy asuu nykyisin Englannissa, hän laittaa ylpeänä ylioppilaslakkinsa päähän.
Miten tämä taustatarina liittyy siihen, että tämä on ollut ihmeellinen päivä?
No, ehkä sen takia, että tänään kohtasin Lucyssa taas tämän saman sinnikkään asenteen, jonka näin hänessä silloin. Tänään minulla oli kunnia olla mukana, kun hän synnytti toisen lapsensa.
Synnytys ei ollut ihan yksinkertainen. Lucy oli jo viidettä päivää sairaalassa. Siellä olonsa aikana hän ei ollut nukkunut juuri lainkaan ja oli todella väsynyt. Supistukset etenivät hitaasti. Kätilöiden kesken oli paljon puhetta siitä, että keisarileikkaus tulisi todennäköisesti olemaan tarpeellinen.
Mutta Lucy halusi ainakin yrittää synnyttää luonnollisesti. Aamutarkastuksessa tilanne ei näyttänyt vielä kovin lupaavalta. Sanoin Lucylle, että nyt ei auta kuin rukoilla. Emmekä halunneet rukoilla vain kahdestaan. Laitoin Lucyn puolesta viestejä sellaisille ihmisille, jotka myös uskovat ihmeisiin. He puolestaan laittoivat meidän viestimme edelleen eteenpäin muille. Kohta oli iso joukkue rukoilemassa Lucyn puolesta.
Kun oli sunnuntaiaamu, pyysimme, että myös Lucyn kirkossa kirkkoväki rukoilisi hänen ja vauvan puolesta. Pyysimme, että supistukset etenisivät sujuvasti ja nopeasti ja että tavallinen ja turvallinen synnytys olisi mahdollista.
Seuraava tarkastus oli tulossa kello 14.20. Koska toinen lapsistani oli yksin kotona, sovittiin että käyn hänen kanssaan kaupassa ja tulen sitten parin tunnin päästä takaisin sairaalaan katsomaan tilannetta. Lucyn mies Andy jäi hänen luokseen.
Olimme Mintun kanssa kaupan kassalla, kun puhelimitse tuli hätäinen viesti. Nyt nopeasti takaisin sairaalaan.
Yhtäkkiä oli tapahtunut niin paljon edistystä, että Lucy oli valmis synnyttämään. Eikä kello ollut vielä edes kahta. Palasin vauhdilla sairaalaan. Ihana kätilö sanoi, että kannatti rukoilla, koska ihme on ilmeisesti tapahtunut. Eikä mennyt kuin reilu puoli tuntia ja ihana, terve poikavauva ilmestyi tähän isoon maailmaan.
Mikä suuri kunnia on saada olla mukana vauvan syntymässä – mutta vielä suurempi, kun hän joka on pyytänyt mukaan, on oma tytär. Tätä päivää en tule ikinä unohtamaan.
Jokainen synnytys on elämän ihme, mutta tänään meillä oli kaikilla sellainen tunne, että myös toisenlainen ihme oli tapahtunut. Vaikka tilanne tuntui välillä huolestuttavalta, pidimme uskosta kiinni, että kaikki tulee onnistumaan. Ja niin siinä kävi.
Vauvan nimi on Leo . Englannissa nimi annettaan heti synnytyksessä, eikä vasta ristiäisissä. En osaa sanoa millainen Leosta tulee aikuisena. Mutta sen minä tiedän, että hänellä on rohkea ja sinnikäs äiti. Tiedän myös sen, että hänen tulonsa tähän maailmaan oli taianomainen, satumainen ja ihmeellinen päivä, jossa tunsimme koko perhe ihan vieraiden ihmisten tukea, rakkautta ja rukouksia ja jossa isoäidillä oli suuri kunnia olla mukana.
Jody Merelle
terapeutti
Ps. Jody kirjoitti kolumnin yöllä vauvan syntymän jälkeen ja lähetti sen aamulla 02.25, jotta se ehti tuoreeltaan lehteen.