Olen ollut rakentamisessa mukana vuodesta 1972 ja jatkanut edelleen omatoimisesti tähän päivään asti, ja ei se ole vieläkään täysin loppunut. Rakentaminen on mennyt monin osin parempaan suuntaan ja vaatii vuosi vuodelta enemmän yksityiskohtaista suunnittelua ja tekemistä, hyvä niin. Nyt on kuvaan tullut mukaan voimakas markkinointi, niin voimakas, että hyväksi käytetään jopa vääriä väittämiä. Erityisesti vanhempia ihmisiä yritetään pettää ja nuoret eivät vielä ole edes ehtineet kokemusta hankkia.
Kosteusmittaaja tuli käymään. Pintakosteusmittarilla tarkasti paikkoja. Tulos: kiireellinen remontin tarve. Seinän vierestä, aika läheltä hanaa, josta putoaa tippa silloin toinen tällöin, löytyi kosteutta, samoin kuin vieressä olevan lattiakaivon reunalta.
Tuomio tuli nopeasti ja vakuuttavasti. Heti remontoitava ja kiireesti.
En olisi suostunut, jos ei suunnitelmissa jo pari vuotta olisi ollut remontti.
Ajattelin, että nyt on oikea aika remonttiin ja sen verran rahaa, että siitä selvitään. Teki mieleni sanoa, että paskaa puhut, myyntimies. Hillitsin kuitenkin itseni.
Oma kokemukseni sisältää tilankäytön suunnittelua, vastaavan mestarin vastuuta, uudisrakentamista, märkätilojen omatoimista remontointia ja kohteiden valvomista. Myös isojen yli 5 miljoonaa euroa maksaneiden liiketilojen peruskorjausten suunnittelua ja valvontaa. Siinä sivussa on kehittynyt näkemystä ja kokemusta.
Miten toimivien rakennusten remonttitartunta leviää toisinaan jopa niin pahasti, että ihan ok rakennus tuomitaan käyttökieltoon.
Joku henkilökunnasta saa flunssatartunnan tai on allerginen, esimerkiksi jollekin uudelle siivousaineelle. Ajattelee, että tässä rakennuksessa on joku vika. Muualla ei nenä tiputa. Kertoo siitä sitten monelle työkaverille ja kaikki alkavat uskotella itselleen sekä toisilleen, että tämä rakennus pitää purkaa, ei tule hyväksi edes remontoimalla.
Sitten tulee joku alan konsultti ja löytää jostain hometta. Ei tietenkään selvitä todellista syytä. Onhan tuosta saatavissa palkkio ja jopa ehkä valvontatyö.
Johto saa raportin. Otetaan tarjoukset rakennusyhtiöiltä ja tehdään päätös uuden rakentamiselta.
Varhan toimetkin tuoksuvat jotenkin homeelta näissä kiinteistöasioissa.
Näin se menee, ei onneksi aina. On vielä yhtiöitä ja tarkastajia, jotka eivät hae vain omaa etuaan.
Helposti unohtuu, että me kaikki yhdessä maksamme myös tarpeettomat remontit. Työllistäähän se tietysti, se on asian positiivinen puoli.
Nyt kun uudisrakentaminen on hiljaista, remonteista saadaan alalle liikevaihtoa sekä vältytään yhtiöiden konkursseilta. Eli siinä mielessä ymmärrettävää. Sekin on totta, että on parempi remontoida ajoissa ennen kuin pahoja vaurioita pääsee syntymään.
Silti en ymmärrä liian laajoja remontteja tai peräti toimivien, kelvollisten tilojen hylkäämistä. Joskus hyvät toimitilat saataisiin kuntoon ihan kohtuullisilla kuluilla. Se kohtuullisuus voi joskus maksaa miljoonan tai pari, mitäpä siitä, jos sillä säästää kolme.
Rakentelija