Meillä on mieheni Kaitsun kanssa omituinen tapa bongailla tiettyjä asioita ympäristöstä, missä kulloinkin liikumme, mutta myös kaikesta, mitä vaikka televisiosta näemme.
Minä bongailen karttapalloja.
En muista, milloin se alkoi, mutta vuosia sitten.
Aloin vain kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi monissa tv-ohjelmissa näkyi taustalla tai rekvisiitassa usein karttapallo.
Jossain vaiheessa lausuin sen ääneen ja miehenikin yritti bongailla niitä jonkin aikaa, mutta olin jo kehittynyt niin eteväksi karttapallojen bongaajaksi, ettei siitä saatu kunnon skabaa aikaiseksi.
Koettakaapa huviksenne, karttapalloja näkyy nimittäin todella usein.
Tai älkää sittenkään, hommaan jää ikävästi koukkuun.
Muistan jo lapsuudesta, että meillä oli kotona valaistu karttapallo. Tykkäsin kovasti katsella sitä.
Pallolle sijoitettuna eri maiden sijainneista sai paljon paremman käsityksen kuin koulukirjasta. Myös pinta-aloja oli helppo vertailla.
Silloin tällöin olen ääneen pohtinut, että mahtaisiko se karttapallo vielä olla varastossa, josta yhä löytyy joitakin siskoni ja minun lapsuudenkamoja. En ole kuitenkaan etsimään lähtenyt.
Jouluna sain sitten pukilta ison, kevyen paketin. En oikeasti arvannut, mitä siellä on. Mutta karttapallohan se sieltä löytyi. Ilahduin suunnattomasti.
Kirjoittelen nyt tätä kolumnia kotona työpöytäni ääressä ja valaistu karttapallo on läppärini vieressä.
Yllättävän usein sitä tulee katseltua. Ainakin silloin, kun kuulen mieheni katselemista uutislähetyksistä tai muista ajankohtaisohjelmista mainittavan jonkin maan nimen.
Pieni tietokysymys tähän väliin: Missä on Kaliningrad? Nimestä voi päätellä jotain, mutta itse etsin tovin jos toisenkin. Ja lopulta oli otettava Google apuun. Mutta sitten löysin karttapalloltani pienen läntin Liettuan ja Puolan kainalosta Itämeren rannalta.
Hävettää sanoa, mutta jälleen oli turvauduttava G:llä alkavan apurin tietoihin, kun pää löi ihan tyhjää. Mutta jos joku muukaan ei tätä paikkaa satu muistamaan, niin kyseessä on Venäjään kuuluva saareke, siis täysin erillään manner-Venäjästä.
Yksi mielenkiintoinen asia, on katsella pallosta paikkoja, joissa on ollut.
Lentomatka Intiaan tuntui pitkältä, ja niin se totisesti onkin. Yöllisillä lennoilla ei juuri maisemista nautita, mutta aika todennäköisesti lensimme Intiaan mantereen päällä. Hiukan lyhemmältä tuntui lentää Floridaan, vaikka karttapallolla matkoissa ei näy isoa eroa, mutta silloin on liikuskeltu paljolti meren päällä.
Viroon meno tuntuu palloa katsellessa siltä kuin pitäisi vain loikata pikku ojan yli.
Viime aikoina paljon esillä ollut Grönlanti on melko lähellä Yhdysvaltoja, mutta Suomeen saattaa olla sieltä jopa vielä lyhyempi matka. Eli onkohan Stubb ymmärtänyt katsella karttapalloa ollenkaan samaan tyyliin kuin rapakon takana pian virkaan astuva kollegansa.
Alussa mainitsin siitä, että myös mieheni Kaitsu bongaili hetken aikaa kanssani karttapalloja, mutta luopui siitä.
Jostain kumman syystä hän alkoikin bongailla tornirakennuksia, joiden päässä on ”neula”.
Ensimmäinen bongattu oli ikoninen Seattle’s Space Needle ja Suomesta löytyi heti perään Näsinneula.
Että näin hyödyllisiä asioita harrastetaan meidän kotona.
Sari Merilä
päätoimittaja