Vanhemmat onnellisia lapsestaan ja perheen elosta Somerolla
Ihmisten suupielet ovat ylöspäin, kun he tutkailevat silmät kirkkaina hiljaisina ja maireina sylissä lepäävää viikon vanhaa pilttiä. Miettivät, kenen kasvonpiirteitä tulokkaassa kenties on: äidin, isän, isovanhempien, sisarusten… Ottavat hellästi pienokaista kädestä ja siirtävät katseen toinen toisiinsa. Heille syntyi lapsi, he ovat perhe.
Jenna Munnukka ja Matti Nissinen sekä heidän kuusivuotias poikansa Martti ja nelivuotias Noora ovat kutakuinkin juuri edellä mainitun näköisiä, kun he katselevat joukkonsa tuoretta tulokasta, tyttövauvaa. Hänestä löytyy samaa nenännäköä kuin isoveljestään ja -siskostaan. Isältä on peritty vaaleat hiukset.
Pariskunta on miettinyt, mitä onnellisuus oikein tarkoittaa, mutta ei ole vielä löytänyt vastausta visaiseen ja laajaan kysymykseen. Jokin lempeän, turvallisen, rauhallisen, tyytyväisen, iloisen ja suvaitsevaisen sekoituksen kaltainen tunne se lienee.
– Kyllä me nyt ollaan onnellisia. Toivotaan, kuten kaikki muutkin vanhemmat, että meidän lapsesta tulisi onnellinen, kertoilee Matti Nissinen.
Munnukan ja Nissisen tyttölapsi syntyi torstaina 9. tammikuuta kello 3.12 sairaalassa Hämeenlinnassa. Sinne oli lähdetty Somerolta jo tiistai-iltana. Perheen esikoinen ja keskimmäinen olivat tulleet maailmaan sairaalassa Lohjalla.
– Kaikki meni hyvin ja lopulta nopeasti; ei ollut mitään hätää, sanoo perheenäiti ja kertoo vauvan painaneen syntyessään 3 160 grammaa ja olleen 48 senttimetriä pitkä.
Sairaalan kirjaintaulujen joukkoon he eivät koonneet kirjaimista sanaa tyttö, vaan komeasti somerolainen. Heistä on mukavaa, kun kaupunki muistaa uusia vaaperoita bodylla, jossa lukee ihan uus somerolaine.
– Olemme kutsuneet lasta ennen syntymää lempinimellä somerolainen, hymyilee tytön isä.
Heitä yllätti, miten paljon Someron kaupunki tukee ja kannustaa lapsiperheitä.
Munnukka ja Nissinen ovat kumpikin syntyisin Lohjalta. Mies muutti Suomusjärveltä Somerolle työn perässä viitisen vuotta sitten. Hän oli ensin Kartilla ja sittemmin hän ryhtyi korjaamaan autoja MH Huolto-osassa.
– Sitten Jenna muutti perässä tänne, kertoo Matti.
– Minä olen ollut kotiäitinä, kertoo Jenna, jolta löytyy aiemmilta ajoilta opiskelijan, laitoshuoltajan ja lähihoitajan statusta.
Perhe asuu Helsingintien varressa Ihamäen kylässä. Heistä siellä on oma rauha, mutta jos haluaa, pääsee helposti lähtemään autolla etäämmälle.
Heistä Somero on mukavan kokoinen paikka.
– Täällä on hyvä asua. Lapsille on hyvät päiväkodit, on uimahalli… Mukavan pieni paikka, jossa on palveluita. Ja jos täällä ei ole, niin ne löytyvät silti läheltä, listaa Matti Nissinen.
Esikoispoika käy eskaria päiväkodissa. Syksyllä hän lähtee koulutielle.
Pariskunta haluaa lapsensa pienempään, kyläkoulun tapaiseen kouluun.
– Sellaiseen, jossa alakoulu on omassa rauhassaan ja yläkoulu omassaan. Ei mitään suurta yhtenäiskoulua, pohtii Jenna Munnukka.
– Me ei olla lähdössä täältä minnekään. Kaikki on hyvin. Me pyritään olemaan onnellisia, vaikka haasteita välillä tulee eteen, lausahtaa perheenisä Matti Nissinen.