Eläkeikäiset ovat varsin monivivahteinen ja kunnoltaan kirjava joukko. Osa on vielä töissä, osalla omia yrityksiä. Monella on erilaisia harrastuksia.

Eläkkeelle jääneiden vaikutus on aika iso niin Somerolle kuin koko Suomelle. Tilastojen pohjalta eläkeikäisten määrä on Somerolla noin 1 720. Osa ihmisistä jää syystä tai toisesta ennen virallista aikaa pois työelämästä, eli todellinen luku on vähän suurempi. Kuitenkin noin 27 prosenttia asukkaista on tätä kansan osaa.

Työhistoriasta riippuen eläkeläisen käytettävissä olevat tulot ovat noin 50–60 prosenttia työelämän aikaisista. Niin paljon ansiotaso putoaa eläkkeelle jäädessä. Se onkin yksi kimmoke jatkaa pidempään työelämässä, jos terveyttä ja jaksamista riittää. Ajattelee asian miten tahansa, ostovoima on kuitenkin noin 27 prosenttia, koska työikäisiä meillä on noin 53 prosenttia väestöstä.

Eläkeläiset ovat hitaasti etenevästä harmaudestaan ja jossain määrin huomaamattomuudestaan huolimatta aika merkittävä ryhmä taloudelle. Ajatellaan esimerkiksi vaikka ruokakauppojen kannalta. Kouluruoka ja työpaikkaruokailut ovat toisin järjestetyt, ja niihin on toisenlaiset hankintakanavat.

Eläkeläiset teettävät ja tekevät itse asunto- sekä mökkiremontteja. Eli merkittävä ryhmä rautakaupoille. Vaatteitakin vielä tarvitaan, vaikkei aiemmassa määrin työvaatteita ja edustusasuja. Miten kävisi Teeriharjun, Esakallion ja Ämyrin ilman eläkeläisten harrastuksia, elokuvateatterista puhumattakaan. Varmaan aika iso merkitys heillä on myös monille ruokapaikoille, jotka ovatkin kehittyneet kiitettävän kansainvälisiksi.

Talkooryhmät koostuvat pääasiallisesti eläkeläisistä. Miten onnistuisi museoiden ylläpito ilman heitä, ja niin edelleen.

Entä toinen toiselle annettu tuki, lastenhoitoapu lastenlapsille aikuisten työssäkäynnin mahdollistamiseksi, urheiluseurojen ja järjestöjen töissä apuna olemiset ja monet muut. Luettelo on lähes loputon. Ihan ovat hyötyihmisiä, ei mitään hukkakauraa. Merkityksellistä tekemistä yhteiskunnalle.

Tietysti lopun lähestyessä nousee esiin hoivan tarve. Toisaalta siinäkin on se puoli, että sen ansiosta on mahdollisuus pitää terveyspalveluita paikkakunnalla ja työllistää ihmisiä. Monet niin sanotusti vanhat huolehtivat kiitettävästi itsestään ja kuolevat suhteellisen lyhyen sairastelujen jälkeen. Keskimäärin hoivatarve on nyt kai noin 2 vuotta. Osa kuitenkin lähtee niin sanotusti saappaat jalassa. Semmoinen itsestään huolehtiminen on hyvin arvokasta ja arvostettavaa yhteiskunnankin (eli meidän kaikkien somerolaisten ja suomalaisten) kannalta, ei vain kunkin ihmisen oman elämänilon säilymisen osalta.

Kansalainen

 

Onko kiva sairastaa tai olla huonokuntoinen?

Henkeä ahdistaa, ei oikein jaksa, mikään harrastus ei huvita, kun ei jaksa liikkeelle lähteä. Tuttu tunne monelle. On kolesterolilääkitystä, nitroa, verenpainelääkettä, verenohennuslääkettä tai muuta oloa helpottamassa. Silti on raskasta. Tätä en lapsilleni halua, en edes muille ihmisille. Miten sen sitten välttäisi?

Tänä päivänä on paljon tietoa muun muassa ruokavaliosta. Oikea syöminen auttaa vähän. Liikkuminen on tärkeää, siis ei mönkijällä, mopolla tai autolla, vaan ihan omin voimin, kävellen, juosten, polkupyörällä, uiden ja talvella hiihtäen sekä luistellen. Se auttaa paljon. Parempi kun aloittaa lapsena, mutta hyödyttää, jos aloittaa siinä iässä, missä on tällä hetkellä.

UKK-instituutin mukaan nuorten ja muidenkin omin voimin liikkuminen on vähentynyt niin paljon, että edessä ovat vaikeat vuodet. Sairasteleva aikuisuus ja vanhuus. Sydän- ja verisuonitautien lisääntyminen. Näyttää sille, että jopa syöpiä on enemmän vähemmän liikuntaa harrastavilla. Omasta terveydestä ja jaksamisesta huolehtiminen on oikeaa itsekkyyttä.

Lisäksi se antaa elämään iloa. Ne tietävät sen, jotka liikkuvat ja pitävät itsensä kunnossa, miten kiva on, kun voi hyvin ja jaksaa tehdä työnsä sekä töiden jälkeen kaikkea muuta kivaa. Kestävyys on kunnossa, jaksaa koko päivän aamusta iltaan elää reippaasti ja nauttia siitä.

No, nehän eivät sitä tiedä, jotka ovat huonossa kunnossa, eivät ole tottuneet lapsenakaan omin voimin liikkumaan. Elimistö ei ole kehittynyt ja vahvistunut elämän vaatimia kuormituksia kestäväksi. Ei ole kokenut jaksamisen iloa. Helposti he uskovat toisilla olevan paremmat geenit. Geenit vaikuttavat, mutta eivät nekään kaikkea hoida. Sähköpolkupyörä auttaa paljon, vaan polkemista sekin vaatii.

Olen nähnyt kahden saman geenistön omaavan ihmisen kehityksen. Toinen, kävelyä välttelevä, autolla joka paikkaan lapsesta asti kulkenut ei viisikymppisenä jaksanut parin kilometrin lenkkiä kävellä. On vahvasti ylipainoinen ja sydänvika kehittymässä hyvää vauhtia. On sairaseläkkeellä.

Toinen taas lapsesta asti pyörällä pitkätkin harrastusmatkat kulkenut, kävellyt, uinut, juossut edelleen yli viisikymppisenä pystyy tänä päivänäkin suorittamaan triathlonin hyvin tuloksin, menestyy töissä tosi hyvin kun pääkin pelaa erinomaisesti.

Nämä sattuvat olemaan ääriesimerkkejä. Ei sinun tarvitse olla tosi urheilija, vaan ei ole hyvä heittäytyä sohvaperunaksi. Alle tunti päivässä jotain liikkumista tekee jo paljon hyvää sinulle, eli on itsellesi hyödyksi. Liikkumiseen käytetty aika tulee takaisin paremman jaksamisen tuoman tehon lisäyksen kautta.

Eli ei auta vaikka olisi kuinka hyvät lahjat ja geenit, jos niitä ei hyödynnä. On sinun oma valintasi, mitä sinä elämältäsi haluat ja geeneilläsi teet. Saatko hyvän jaksamisen tuomaa kykyä syventyä kunnolla opintoihin ja menestystä elämääsi vai väsynyttä, huonoa työssäoloaikaa, palkkaa ja paljon sairastelua.

Riittävästi sairastellut