Teksti Niko Rajala
Somerniemellä perheensä kanssa asuva Timo Kauhanen on ammatiltaan veturinkuljettaja. Hän on työskennellyt VR:llä vuodesta 2009.
Veturinkuljettajakurssin, joka kesti 9 kuukautta, Kauhanen kävi Helsingin Pasilassa. Tämän jälkeen hän kävi vielä kalustokohtaisia koulutuksia, sillä jokainen veturityyppi vaatii oman korttinsa.
Kauhaselta löytyy ajo-oikeus kymmeneen eri veturiin. Niillä ajetaan rahtikuljetuksia ja henkilöliikennettä pääasiassa eteläisen Suomen alueella.
Työnaloituspisteenä on Riihimäki, jonne Kauhanen ajaa Somerniemeltä 1,5 tuntia suuntaan, välillä kaksi kertaa vuorokaudessa. Kyseessä on epäsäännöllinen kolmivuorotyö, jossa vuorot kestävät 5–24 tuntia kerrallaan.
– Tästä kuviossa on välillä hieman haasteita, kun on työn lisäksi vaimo, lapset, eläimet ja vielä kengityssepän opinnot käynnissä, Kauhanen naurahtaa.
– Totta kai palkka on tähän hyvä motivaattori, sillä sen takia työtä tehdään.
Pestin hyviksi puoliksi Kauhanen laskee myös itsenäisyyden.
– Kun otat veturin alle ja lähdet kiskojen päälle, saat olla aika rauhassa. Sopii hyvin tietynlaisen erakkoluonteen omaavalle miehelle.
Normaali työvuoro alkaa veturin noudolla.
– Sitten haen vaunut, teen niihin jarrutarkastuksen ja sen jälkeen radalle, Kauhanen kertoo.
Rahtipuolen asiakkaana toimii pääasiassa teollisuus. Kuljetetaan esimerkiksi kappaletavaraa, puuta ja nesteitä.
Vetureissa toimii käyttövoimana diesel, sähkö, mutta myös sähköhybridejä löytyy.
– Jos tarvitsee poiketa sähköistämättömälle sivuraiteelle noutamaan vaunua, voi ottaa dieselapumoottorin käyttöön.
Mitään pieniä möykkyjä veturit eivät ole, sillä Kauhasen ajamat vetojuhdat painavat 68-90 tonnia ja isoimmasta löytyy hevosvoimia 8700 kappaletta.
– Siihen perään kun kytketään keskimäärin 24 vaunua, niin kokonaispituus kasvaa yli puoleen kilometriin ja paino 2000 tonniin.
Junan kuljettaminen ei ole aivan yksinkertaista hommaa. Pitää ottaa asioita huomioon ihan niin kuin autoillessakin, esimerkiksi jäisiä ja liukkaita kiskoja varten löytyy veturista hiekoittaja.
– Toki kun muutenkin on rauta rautaa vasten, ei siinä pyörissä kitka mikään valtava ole. Silloin ei mitään äkkijarrutuksiakaan tehdä.
Pisimmän jarrutusmatkan Kauhanen muistelee omalla urallaan olleen 4,5 kilometriä.
Myös korkeuseroja Suomen rataverkosta löytyy.
– Vaikka puhutaan ”promilleista”, niin pitkään nousuun isolla kuormalla voi tarvita apua. Silloin kutsutaan toinen veturi työntämään.
Kalustossa on myös Kauhasen uran aikana tapahtunut paljon kehitystä. Tehot ovat kasvaneet ja veturit muuttunut energiatehokkaimmiksi.
