Kirjaston Parvigallerian seinillä näkyy peltoa, metsää, lampia, kaisloja, tasamaata, mäkiä, ojien uurtamia uomia ja paljon vihreän eri sävyjä. Vehreys on päällimmäisenä, mutta luonto muinakin vuodenaikoina on läsnä.
Ystävykset Aino Favén, Ritva Kokkola-Lemarchand ja Annukka Pietilä ovat intoutuneet Someron näkymistä. Ne ovat heistä loputtoman mielenkiintoisia.
– Somerolla on metreittäin savea. Se on struktuuriltaan isoa, pehmeää, painavaa, jännittävää ja vinoa. Se kipuaa pellolle kuin joustinpatja, luonnehtii Annukka Pietilä savimaaston vaikuttavuutta.
Innostus on vaan lisääntynyt, kun he ovat silloin tällöin kokoontuneet luontosafareille ja ryhtyneet sittemmin maalaamaan näkemäänsä yhteisissä maalaussessioissaan.
Kaunis poutapäivä ei ole ainoa, joka inspiroi.
– Sateisella ilmalla värit ovat tummia ja syviä, tuumaa Kokkola-Lemarchand.
Valot, varjot ja tunnelmat tuovat aiheita esiin. Villit maisemat, ryteiköt, pusikot, mutta myös viljavainiot, ihmisen muokkaamat kumpareet ja louhikot.
– Maisemalliset hetket, jokin vaikutelma, aika ja hetki, luettelee Favén mielenkiinnon herättäjiä.
– Taiteilija on aina töissä. Kauniista, rumasta, kaikesta voi syntyä idea, ajatus liittää näkemäänsä teoksiinsa.
Somerolaiselle Ritva Kokkola-Lemarchandilla luonto on liki päivittäin, mutta pääkaupunkiseudulla asuvia tekstiilitaiteilija Favénia ja arkkitehti Pietilää se ei joka päivä ympäröi.
Someron maisemat ovat Aino Favénille tuttuja lapsesta, sillä hän kävi lomillaan isovanhemmillaan. Hänen äitinsä Heljä Favénin isä oli Someron yhteiskoulun rehtori Joel Vilkki.
– Mutta yhä edelleen, kun lähden Helsingistä, niin joka kerta katselen, että onpa hienoa. No, ei tietysti pimeällä, hymyilee Favén.
Tutuiksi maisemat ovat tulleet myös Annukka Pietilälle, joka on Ritva Kokkola-Lemarchandin opiskelutoveri ja arkkitehtikollega. Pietilän edesmenneet vanhemmat ovat arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä.
– Somerolaisille tuiki tutut uomat, naapurin oja, on meille eksoottista.
Naiset haastavat katsomaan ympärilleen. Se kun tahtoo jäädä tänä älypuhelimentuijotteluaikana.
– Meiltä unohtuu nähdä, toteaa Pietilä.
Hänellä on vapaa-ajan asunto Tammisaaressa.
– Siellä on moreenia ja havuja, saaret näkyvät, multaa on vähän.
Häntälän notkot ovat kolmikon ikuinen innoituksen lähde. Sitä kautta syntyi ryhmä HäntäläArts, jonka piiriin tulee silloin tällöin muitakin samanmielisiä. Muuallakin kuin Häntälässä on piipahdettu kävelemässä, kuvaamassa ja taiteilemassa.
– Kiva saada kommentteja, ja mitä ajatuksia työ aikaansaa toisessa, kiittelee Kokkola-Lemarchand ystävättäriensä tukea.
– Meillä on omat urat kaikilla. Somero ja maalaaminen yhdistää meitä. Häntälä ei ole mennyttä, mutta Ranskaan me vielä menemme. Syödään pateeta ja patonkia, kulautamme suuhun välillä viiniä, maalailee tulevaisuuden kuvaa Kokkola-Lemarchand, joka asui 20 vuotta Pariisissa.
– Jos mennään Islantiin ensin, heittää Annukka Pietilä. Häntä kiehtoisi maan karuus.
Someron maisemia -taidenäyttely kirjaston Parvigalleriassa 28.3. saakka. Näyttelyn teosten tekijät Aino Favén, Ritva Kokkola-Lemarchand ja Annukka Pietilä paikalla taiteilijatapaamisessa naistenpäivänä lauantaina 8.3. puolenpäivän jälkeen.
