Teksti Merja Ryhtä, kuvat Kira Kauppi
– Tämä on mun koti. Olen asunut Someron keskustassa nyt kaksi vuotta. Palvelut ovat lähellä. Parikymmentä vuotta olin täältä pois, sanoo Virva Vaittinen.
– Espoossa oli liian paljon ihmisiä.
Vaittisen sisko Paula Närvänen asuu miehensä kotitilalla, joka on kilometri hänen synnyinkodistaan.
– Sanotaan, että rumat naidaan lähelle, kauniit kauemmaksi, hymyilee Närvänen.
– Olen täällä kotonani.
Hän lähti Englantiin 1961 opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
– Lääkäri Jonkka kysyi äidiltäni, että onko se teidän tyttö jo tullut sieltä Englannista. Täällä olisi sille sairaalassa töitä. Niin sanotusti kävelin töihin. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka mietityttää; ollaanko me DDR:ssä.
– Asun Karkkilassa, josta olen syntyisin. En ole päässyt sen pidemmälle, naurahtaa Kai Keto.
– Karkkila on hyvässä paikkaa. Sieltä voi sännätä helposti töihin. Minä kiertelen työssäni Uudellamaalla, ja esimerkiksi Forssassa ja Somerolla.
– Luonto on lähellä. On vaan hyvä olla.
– Olen syntyisin täältä. Ei täältä pysty pois lähtemään, kertoo Somerolle paluumuuttanut Jussi Virtanen, joka on asunut monella Suomen paikkakunnalla.
– Täällä vastaan tulee paljon tuttuja. Kotipitäjässä on tuttua ja turvallista.
– Siksi, että täällä on hyvä olla. On tilaa ja rauhaa niin sisällä kuin ulkona, toteaa Emmi Lähteenmäki.
Hän muutti Someron Hirsjärvelle 2005.
– Talo ja paikkakunta osui sattumalta silmiin.