Tähän kysymykseen olen saanut vastata lukemattomia kertoja viime vuosina, jolloin toinen kotini on ollut Keniassa.
Miksi ei Kenia?
Kenia on luontokuvaajan paratiisi. Huippukuvaajat kaikkialta maailmasta matkustavat Kenian luontokohteisiin tavoitteena saada toinen toistaan mahtavampia kuvia savanniluonnosta ja villieläimistä kuten elefanteista, kirahveista ja isoista kissoista.
Kun luonnon kuvaaminen on paitsi ammatti myös intohimo, ei kuvia voi koskaan olla liikaa, eikä kuvaamisen kohteisiin koskaan kyllästy. Sama pätee myös karhusafareihin. Vaikka kuvauskertoja olisi takana kuinka monta tahansa ja kuva-arkistossa kymmeniä tuhansia kuvia, yleensä joka kerta tulee vastaan jotain uutta ja kiinnostavaa.
Kenian savanneilla yksi ikimuistoisimmista elämyksistä on ollut osua paikalle todistamaan kirahvinvasan syntymää. Vasa oli vielä aivan limainen eikä pysynyt jaloillaan. Syntymän hetki on savannilla vaarallinen, vastasyntynyt vasa on helppo saalis monille lihansyöjille. Tosin aikuinenkin leijona kavahtaa etenkin kirahvia, jonka yksi potku voi jopa tapaa leijonan.
Sain matkaryhmän kanssa seurata, miten vasa yritti ottaa ensimmäisiä askeliaan. Noin puoli tuntia syntymästä jalat alkoivat jo kantaa, vaikkakin vielä horjahdellen.
Toinen varsin ainutlaatuinen ja harvinainen tilanne oli nähdä yli kaksikymmentä hyeenaa syömässä leijonapariskunnan puhvelisaalista. Hyeenat kärkkyivät kauempana niin kauan kuin leijonat ruokailivat ja lepäsivät ruhon lähellä. Kun leijonat poistuivat paikalta, hyeenat hyökkäsivät saaliin kimppuun. Leijonanaaras saapui takaisin puolustamaan saalistaan, mutta hyeenat tuskin vilkaisivat leijonaa syödessään. Sitten savannin toiselta laidalta paikalle asteli urosleijona. Se käveli levollisin askelin lähemmäksi ja hyeenat luikkivat karhuun. Leijona todellakin on savannin kuningas.
Arki on arkea kaikkialla ja oma arkeni on paikasta riippumatta pitkälti työpöydän ja tietokoneen äärellä työskentelyä. Journalistin ja valokuvaajan työkeikat ovat usein antoisia, mutta etenkin eri maanosissa työskennellessä pääsee aivan ainutlaatuisten kohtaamisten äärelle ja sukkuloimaan yhteiskunnan eri kerrosten ja todellisuuksien välille. Viimeisin työkeikkani vei minut Kenian ortodoksisen kirkon arkkipiispan kanssa ortodoksiksi kääntyneiden maasaiden pariin.
Egyptissä asuessani erään sanomalehden toimittaja haastatteli minua ja kysyi, aionko jäädä loppuelämäkseni Egyptiin. Vastasin, että en missään tapauksessa. Toimittaja kirjoitti juttuun: Arvonen aikoo palata Suomeen. Tämä tulkinta huvittaa minua edelleen, vuosien jälkeen – aivan kuin vaihtoehtoja olisi ollut vain kaksi; jäädä Egyptiin tai palata Suomeen.
Ulkomailla asuminen on etenkin nykyään monelle vaihtoehto. Usein aiheeseen liittyen huudellaan puskista esimerkiksi veropakolaisuudesta, tai maitojunalla kotiin palaamisesta. Minä olen aina maksanut ja maksan mielelläni veroni Suomeen, jonka historiasta ja itsenäisyydestä olen erittäin ylpeä, ja jonka passi on yksi maailman parhaista.
Päivi Arvonen
valokuvaaja, toimittaja, yrittäjä, matkanjohtaja