Kotimaisuus tuntuu olevan usein tietynlainen synonyymi laadulle. Ranskalaisessa supermarketissa myytäviin sipsipusseihin on varsin näkyvästi painettu huomio siitä, että perunoiden lisäksi myös tuotteessa käytetty suola on kotimaista alkuperää – vaikka monessa tapauksessa tuotteen takana olikin todennäköisesti jokin monikansallinen jättiyritys. Suomessa taas tuotteen kotimainen suunnittelu näkyy sekä pakkauksen teksteissä että hintalapussa – vaikka itse valmistus tapahtuisikin edullisemmalla maaperällä.
Sitten on niitä tuotteita, joiden suunnittelusta, valmistuksesta tai alkuperästä ei mainita yhtään enempää kuin on aivan pakko. Olen itsekin ostanut kerran, jos toisenkin netistä tavaraa, joka toimitetaan suoraan kaukomailta lähipostiin, useamman viikon viiveellä, vähän epäilyttävän näköisessä harmaassa muovipussissa. Ja hinnalla, joka on murto-osa kotimaassa myytävän laatutuotteen hintalapusta.
Joidenkin tällaisten tuotteiden kohdalla on pakko myöntää, että en vuosienkaan jälkeen ole keksinyt eroa halvan ja vähemmän halvan version välillä. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin pohtimaan, mitä kaikkea uskaltaisin tilata halvimmasta mahdollisesta osoitteesta, ilman sen tarkempaa tutkimista.
Töpseliin kytkettävää sähkölaitetta? Tuskinpa, koska jos oikosulku polttaa pihavaraston, on mukavampaa, jos CE-merkintä on jokin muu kuin ”China Export”. Sipsipussia? En, enkä varmaan mitään muutakaan elintarviketta. Hammastahnaa tai vessapaperia? Veikkaan, että en niitäkään. Lääkkeitä? Arvaat varmaan, mikä vastaus on.
Uskonko siis sipsien tai sähkölaitteiden valmistamisen olevan niin vaikeaa, että lopputuloksena on oltava tietty hintataso? Vaikken mikään valmistavan teollisuuden asiantuntija ole, niin luulisin, että asioita voi tuottaa edullisemmin, jos tinkii vaikkapa raaka-aineiden laadusta, työntekijöiden palkoista tai laadunvarmistuksesta. Vielä edullisempaan lopputulokseen pääsee, jos lainaa lupaa pyytämättä jonkun toisen kehittämän tuoteidean ja tuottaa enemmän tai vähemmän identtisiä kopioita.
Kalliimman hintaiselle tuotteellekin on markkinataloudessa yleensä jokin selitys. Se saattaa löytyä liikkeestä, johon tuote on ensin maahantuotu ja sitten kuljetettu ostettavaksi helposti hyllystä silloin kun huvittaa. Tai niistä kappaleista, jotka on jouduttu hylkäämään jo tuotantolinjalla, koska tuoteturvallisuus otetaan vakavasti. Tai tuotekehityksestä, johon on kaadettu iso kasa resursseja toimivan lopputuloksen löytämiseksi.
Ymmärrän, että euron tavaran ostaa joissain tilanteissa suoraan kaukomailta toimitettuna markan hintaan. Silti on hyvä muistaa, että omalla ostokäyttäytymisellä on väkisinkin vaikutusta myös oman ostoskorin ulkopuolella – ja mitä enemmän jollain tapaa toimii, sitä suurempi vaikutus sillä on.
Kalle Elo
yrittäjä