Kevät. Vuodenajoista yksi ehdoton suosikkini! Kilpajuoksua aamujen valoistumisien kanssa on ihana harrastaa. Aamuja rakastavana ihmisenä nautin siitä hetkestä, kun maailma on vielä hiljainen ja uusi päivä alkaa pikkuhiljaa sarastamaan. Huumaavaa lisämaustetta tuo se, jos aurinko ensisäteillään näyttää parastaan. Eikä kestä, kun pienen hetken, niin huomaan häviäväni näissä kilpajuoksuissa, mutta silloin saan nauttia siitä, kuinka auringon säteet kasvoilla herättävät minut uuteen päivään.
On kuitenkin seikka, joka keväässä on pieni mutta. Keväänlapsosella se saattaa olla sisäänrakennettu valuvika, mutta uskon, että en ole yksin asian kanssa. Ja se on järisyttävä energialataus, joka tunkee ulos monin eri tavoin. Eikä tässäkään ole mitään vikaa, päinvastoin. Se kuitenkin avaa silmäni appoisen auki asialle, jota kodiksi kutsutaan. Nyt korvat kiinni kaikki lapset: RI*TUS, S**TANA! Mikä savotta!
Talven jäljiltä alkaa pihalla näkyä ensin lumen alle hautautuneita lasten leluja, syksyn viimeisiä lehtiä, talvituulien pöllyttämiä oksia ja oikeastaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Entä sitten, kun olet ne kaikki siivonnut? Alkaa käyskentely tiluksilla. Tämä on paha. Huomaat kuinka To Do -lista päässä kasvaa kasvamistaan.
Tässä kohtaa haet haravan. Joka paikasta pitää vähän ropsottaa, samalla etsien kevään ensimmäisiä vihreitä tiittejä. Huomaat, että ”vähän vaan siistin”, onkin eskaloitunut koko pihan haravoinniksi. Lehti- ja rautaharavalla on menty koko pihan mitalta. Ja siinä sivussa annettu muille ohjeita, että missä kohtaa pitää osata haravoida ”häivyttäen”. Muut kanssa-asujat raapivat enemmän ja vähemmän päitään, kun koittavat päästä mukaan äiti-ihmisen ajatuksiin.
Sitten otetaan järeämpää välinettä; isot oksasakset. Saa pusikot kyytiä.
Mitä sitten? Haaveilet vielä isommasta työvälineestä. Tässä kohtaa sinulle sanotaan, ”Moottorisahaa en anna sun käyttää”. Aivan. Mutta jos tilanne on se, että kaksi puuta on liian vinossa, ja niiden kaato on muutenkin perusteltua, niin allekirjoittanut voi todeta, että nehän muuten kaatuvat. Ja tällä tahdonvoimalla puut olisivat varmasti kaatuneetkin vaikka pikkulusikalla nyrhien. Apujoukkojakaan ei enää tässä vaiheessa tarvita, se juna tavallaan meni jo.
Oinas-nainen sanoo; mää itte. Aikansa kun kirveellä nakuttelee, niin voi todeta, kuinka itse kasvoi vähintäänkin metrin. Ihan vain siitäkin syystä, että oma kärsivällisyys, jos joku, kasvoi jälleen.
En kiellä, ettenkö olisi kartuttanut myös suurten aakkosten kirjoa.
Puut kuitenkin kaatuivat hyvin ekologisin keinoin ja valtakunnassa oli rauha. Hetken verran.
Nyt huomaat, että terassit pitää pestä ja öljytä, ja ennen sitä pitää pestä talo. Ja jotta koira tai veljeskatraan pikkuisin eivät karkaa, aikansa elänyt aitaus on uusittava.
Eikä siinä vielä kaikki. Talvivarusteet on huollettava seuraavaa talvea ajatellen, ja naulakkoon vaihdettava tilalle kevyempää takkia ja lenkkaria.
Lapsiperhe + omakotitalo = loputon askareiden lista.
Päätän kuitenkin riisua hätähousun pöksyt, ja hetken verran hengittelen syvään. Yritän kovasti maadoittua sille ajatukselle, että eiköhän kaikki askareet tule tehtyä jollakin aikataululla. Elämässä kun on niin paljon muutakin mukavaa, jolle haluan antaa aikaani. Juoksulenkkareiden keväistä huutoa, kun en myöskään mitenkään pysty vastustamaan.
Lopputulemana tähän omakotitaloasumisen auvoisuuteen: On se mukavaa, kun on oma tupa ja oma lupa; tannerta, jossa kirmata lapsikatraan kanssa.
Mutta en voi väittää, ettenkö olisi joskus ajatellut, kuinka helppoa voisi olla ja asustaa kerrostalossa. Edelleen muistan rakkaan isäni sanat, jotka hän lausui 19-vuotiaalle tyttärelleen, kun pankin paperiin nimeä haettiin. Niihin sen enempää menemättä, isi seisoi näkemyseroista huolimatta taustajoukoissa, kun tyttö teki, niin kuin sydän sanoi.
Ehkäpä tämä on juuri sitä elämän oppiläksyä ja kasvua, jota allekirjoittanut tarvitsee.
Pitää muistaa, että kaiken ei tarvitse tapahtua tässä ja nyt, elämässä on paljon muutakin, joka tarvitsee huomiota. Välillä on hyvä hengittää syvään ja todeta että kaikki on ihan hyvin. Eikä sekään nyt niin vakava asia ole, jos jossakin kohdassa hieman oikaisee.
Suotuisia kevättuulia jokaiselle hätähousulle.
Heidi Mäkinen
yrittäjä