Tässä metsässä ei tule vastaan ikäviä yllätyksiä

0
Minna Teräväinen (vas.), Nuppu-koira, Jenni Pelto-Lampola ja Urho-koira pysähtyivät koirametsän grillikatoksen edustalle. Pöytä ja penkit on tehty metsässä kaatuneesta puusta.

Seiskarinkoira Urho kulkee kuono kiinni maassa pehmeällä sammalmättäällä. Se tuntuu olevan omissa ajatuksissaan. Lapinporokoira Nuppu taas häärää ihmisten ympärillä ja vahtii, että kaikki pysyvät matkassa mukana. Jos koira osaisi hymyillä kuin ihminen, Nuppu hymyilisi leveästi. Koirat liikkuvat vapaina, ne ovat päässeet ulkoilemaan Someron koirametsään.

Kuntopolku on noin puolen kilometrin mittainen.

Someron koirametsän rakentumisesta Palman alueelle, seurakunnan omistamalle metsäpalstalle, tulee kesäkuussa kuluneeksi vuosi. Yrittäjät Minna Teräväinen ja Jenni Pelto-Lampola löysivät metsäalan vuokralle pitkien etsintöjen jälkeen.
– Onneksi ymmärsimme kysyä seurakunnalta, sieltä oltiin heti mukana ideassa, parivaljakko Teräväinen ja Pelto-Lampola kiittelevät.
Naiset kävivät koiriensa kanssa vastaavissa koirametsissä muissa kunnissa ennen omansa perustamista. Nyt Someron koirametsästä on muodostunut suosittu kohtaamispaikka niin nelijalkaisille kuin omistajilleenkin.
– Tapasimme toisemme Someron Koiraharrastajien järjestämässä pentukoulussa kuusi vuotta sitten. Koiristamme tuli oitis ystävät ja siinä sivussa tutustuimme myös me omistajat, Teräväinen ja Pelto-Lampola muistelevat.

Koirametsän kuntopolku kiertää vaihtelevassa maastossa. Sen varrella voi tehdä ohjeiden mukaan jumppaliikkeitä.

Kahden ja puolen hehtaarin kokoisen alueen aitaaminen tarpeeksi korkealla ja tukevalla aidalla oli iso työ. Pelto-Lampolan mukaan aita oli upotettava maahan tarpeeksi hyvin, ettei sen ali pääsisi kaivamaan ja karkaamaan, vaikka koirat ovatkin omistajiensa vastuulla ja valvonnassa.
– Onneksi työ tehtiin huolella, ongelmia ei ole ilmennyt. Partiolaisetkin olivat täällä auttamassa. He perkasivat maastoa oksista. Terävät on pyritty keräämään pois.
Vaihtelevassa maastossa kiemurtelee purulla ja puuhakkeella katettu 500 metrin pituinen kuntopolku, jonka varrelta löytyy ohjeet lihaskuntoharjoitteisiin. Ne on laatinut paikallinen kuntosaliyrittäjä. Nuotiokatoksen tulipaikka on ollut suosittu. Varsinkin talviaikaan monet ovat paistaneet ulkoilun yhteydessä makkarat.
Alueelta löytyvät myös kuivakäymälä ja koirien jätöksille lukuisia roskapönttöjä, lapioita jätösten keräämiseen, vesiastioita ja vettä. Polun varrelta löytyy penkkejä levähtämistä varten.

Katarina Kruus on löytänyt koiralleen Jalille ja itselleen uusia kavereita koirametsän kautta.

Koirametsään voi varata ajan verkkosivujen varauskalenterin kautta. Aikoja löytyy puolesta tunnista eteenpäin aina 12 tuntiin saakka. Käynnin voi maksaa kertaluontoisesti, ostaa sarjakortin tai käyttää liikuntaetua. Koirien on oltava koirametsään lähtiessään terveitä, eikä niillä saa olla juoksuaikaa.
– Viikonloppuisin on neljän tunnin varauksia, kun ihmiset haluavat viettää kunnolla aikaa. Omaehtoinen liikkuminen on koiran terveyden kannalta tärkeää. Täällä ei myöskään tule vastaan tuntemattomia koiria, voi olla rauhallisin mielin omassa porukassa.
Palaute asiakkailta on ollut positiivista ja palvelua pidetään tarpeellisena. Aikoja varataan jo hyvissä ajoin pidemmällekin tulevaan.
– Kyllä kalenterissa on yhä tilaa, mutta käyttäjiä tulee koko ajan lisää. Järjestämme koirametsässä maksuttoman avoimien ovien tapahtuman torstaina 15.5. yhteistyössä Eläinkoulu Välkyn kanssa. Illan teemana ja luennon aiheena on koiran liikunta ja hyvinvointi. Tällöin alueeseen voi tulla vapaasti tutustumaan, mutta koirat on jätettävä kotiin.

Katarina Kroos ja Jali sekä Mira Heino ja Joda tapasivat koirametsässä kolmatta kertaa.

– Tämä on paratiisi niin koirille kuin ihmisille, aivot voi laittaa narikkaan, sanoo Somerniemellä asuva Katarina Kroos.
Hän treffaa Someron koirametsässä malinois-rotuisen Jali-koiransa kera Mira Heinoa, joka saapuu paikalle saksanpaimenkoira Jodan kanssa. Kroos ja Heino saivat yhteyden toisiinsa Facebookin kautta, ryhmässä, jossa etsitään koirakavereita.
– Toinen koirani menehtyi viime vuoden lopulla ja etsin Jalille uutta koirakaveria, jonka kanssa se pääsisi tutustumaan ja touhuamaan. Mira etsi myös Jodalle leikkikaveria ja päätimme sopia treffit tänne koirametsään. Täällä on lääniä tutustua ja on helpompi saada peli poikki, jos koirat eivät tulekaan toimeen, Kroos kertoo.
Hän ja Heino ovat tavanneet koirametsässä nyt muutaman kerran.
– Sovimme treffit tänne sen mukaan, miten töiltäni ehdin. Tunnin verran olemme olleet kerrallaan. Näin myös kuluja saa hyvin jaettua, Heino sanoo.
Kroos on varannut koirametsän omaan käyttöönsä myös viikonloppuna pariksi tunniksi.
– Olemme käyneet lauantaisin aika vakiona läpi talven. Kannustan ihmisiä etsimään uusia tuttavuuksia matalalla kynnyksellä, tänne on helppo tulla, Kroos sanoo.