Somerolainen Lyyli Honkio oli koukussa kuvataiteeseen yli kolmekymmentä vuotta. Juuri valmistuneen elämänkertavihkosen kannessa on yksi hänen maalaamista tauluista, nimeltään Elintasohirviö.
Kun Lyyli Honkion mies Aimo Honkio kuoli, alkoi leski uudessa asunnossaan ajankuluksi muistelemaan ja kirjoittamaan paperille itselleen ja muille tapahtuneita asioita. Hän keräili kaikenlaisia lähihistoriaan kuuluvia erikoisia juttuja ja kirjoitti tarinoita talteen.
– Ei tavallista kannata kirjoittaa. Ei ihmisiä kiinnosta sellainen, että ”Keitin puuron ja söin sen”. Kyllä pitää olla jotain muutakin, toteaa Lyyli Honkio.
Honkio lajitteli juttunsa kansioihin aiheen mukaan. On esimerkiksi paikallishistoriaa, kulttuuriasiaa, Matti Nykäsen kansio ja omat kansiot.
Lyyli Honkion kirjoituksia on julkaistu muun muassa Someron Jouluissa ja Somero-lehdessä. Hän on toimittanut pieniä kirjasia omakustanteena: Taiteeni tarinat, Kootut tarinat, Kootut tarinat II , Muistelmat, Ajatuksiani ja Harrastukseni.
96-vuotias Honkio halusi, että hänelle tärkeimmistä asioista tehtäisiin vielä kirjanen.
– Lyyli valitsi, mitkä hänen kirjoittamansa tekstit hän haluaa vihkoseen. Ne ovat hänen elämäänsä liittyviä juttuja. Minä kirjoitin ne puhtaaksi tietokoneelle, kertoo Tuomo Grönholm.
– Hän piti meidät pojat hyvässä ojennuksessa, heittää Ahti Kukkonen, joka viime syksynä hankki Lyylille läppärin, jolle tämä voisi naputella lyijykynällä kirjoittamansa tarinat.
Ikäihminen arveli, ettei hän ole tekniikassa parhaimmillaan. Otaksui saavansa aikaan hallaa painellessaan nappuloita; sekoittaa vehkeen ja joutuu jollekin ihmeellisille varoitetuille sivustoille.
Somero-Seura aktiivit Tuomo Grönholm ja Ahti Kukkonen avittivat Honkiota Värikäs elämäni -vihkosen kokoamisessa. Postituspalvelu Navakka teki taiton ja tulostuksen.
Vihkosta on tulostettu 30 kappaletta.
– Se on vain napin painallus, niin saamme lisää, jos tarvitaan, lupaa Kukkonen.
30-sivuisessa vihkosessa Honkio kertoo muun muassa isoisästään Kustaa Roosista. Hänet tunnettiin myös Kuppi-Kustaana, sillä hän oli ammatiltaan savenvalaja.
Erittäin tärkeä henkilö, tuki ja turva Lyyli Honkiolle oli isoäitinsä Irene Roos. Vihkosessa Honkio muistelee sota-ajan lapsuuttaan ja eloa Siuntiossa isoäitinsä ja tämän pojan Aimon kanssa. Aimo-eno oli lähes samanikäinen kuin Lyyli. 16-vuotiaana Lyyli Honkio muutti takaisin Somerolle.
Kirjasessa on sanaset Lyyli Honkion työstä lastenhoitajana, ruoantekijänä, ompelijana, myymälän kauppa-apulaisena ja tarjoilijana.
Joitakin vuosia sitten Lyyli Honkio osallistui Apu-lehden Kylähullu-kisaan.
– Olin viiden parhaan hullun joukossa, nauraa syksyllä 97 täyttävä Honkio.
Tuon kilvan jälkeen ystävänsä Marjatta Jalonen sanoi: ”Pyrkisit hullun kirjoihin, mut et päässy.”