Valkolakkinen nuori mies juttelee serkkujensa kanssa. Hän näyttää levolliselta onnittelijoidensa ympäröimänä. Lukio on takana ja elämä on edessä.
Samanlainen kuuntelija ja seurailija hän on ollut pikkupiltistä saakka. Taapertanut ruohikossa, kuljeskellut metsässä, katsellut kaukaisuuteen, ihmetellyt ökkömönkiäisten menoa ja ihaillut värien kirjoa ja valon taittumista.
Enonsa totesi sisarenpoikansa olevan kaunosielu, joka näkee ympärillään olevan kauneuden ja hyvät asiat. Hän osaa katsella ja havainnoida; ei kulje alati nenä kiinni älypuhelimessa.
Maalaispoika on ollut kova kyselijä ja ihmettelijä. Ei ole kouhottanut eikä tyrmännyt siltä seisomalta keskustelukumppaninsa ehdotuksia, vaan kuunnellut, tarkastellut ja pohtinut. Hän on ollut valmis kokeilemaan uutta, mutta ymmärtänyt perinteitä, kuten siskonmakkarakeiton maukkauden.
Kun mammansa marisi, ettei hänellä on enää mitään tervettä paikkaa kropassaan, niin nuorukainen vastasi yli kahdeksankymppiselle: ”Onhan. Sinä kuulet ja näet tosi hyvin.” Lause hiljensi mamman ja pysähdytti, oliko narinalle ollut sittenkään syytä.
Nuorukainen on jo ymmärtänyt, että elämä on helpompaa, jos näkee ympärillään olevan kauneuden, sen kaiken hyvän, mitä on tarjolla. Jos keskittyy vain siihen, mitä ei ole ja mitä ei voi saada, niin elo on raskasta. Tyytyväisyys elämän kulloiseenkin vallitsevaan hetkeen rauhoittaa.
Tällä ylioppilaaksi päässeellä oli lapsena useampi iso vastoinkäyminen, jotka olisivat voineet kuljettaa hänet ennen aikojaan taivaalliseen poikakuoroon.
Saunapolulla kumisaappailla raatustellessaan, hän astui käärmeen päälle. Pieni poika kiikutettiin sairaalaan, jossa hän joutui taistelemaan elämästään. Toinen jalka muuttui mustansiniseksi nivusista alaspäin.
Ei hänestä tullut käärmeiden vihaajaa, mutta tarkempi katsomaan, mitä luonnoneläviä jaloissa kulkee, ettei talloisi muita luonnossa eläjiä.
Samainen nassikka isoveljensä kanssa halusi auttaa äitiään. He hakivat uunipuita. Isoveli hakkasi pölkyllä puuta pienemmäksi, kun pikkuveli laittoi tämän eteen pölkylle oman, äidille vietävän halon hakattavaksi. Isku osui nuoremman käteen ja vei toisesta kädestä sormenpäitä. Joulukuinen auttelu päättyi sairaalaan. Henki oli kyseessä, mutta pahasta selvittiin; kylläkin tylppäsormisempana.
Niinkin pystyy hoitamaan hommansa. Häneltä ei ole loppunut veistely eikä ahertelu.
Yhtenä jouluna hän antoi lahjaksi itse kirnuamaansa voita. Poika halusi kokeilla, kauanko voin tekemiseen menee aikaa ja saako siitä syömäkelpoista. Hyvältä voi maistui, mutta lahjavalmisteluissa hajosi vatkain.
Elämälle utelias nuorukainen pitää arvoituksista, etsimisestä ja löytämisestä. Hän hankki säästöillään ja ensimmäisellä palkallaan metallinpaljastimen. Isoveljensä olisi löytänyt hyvin paljon erilaisempia kohteita rahalle. Riemu irtosi, kun metsästä löytyi hauleja ja kolikkoja.
18-vuotias on into piukassa kalastamisesta. Hän koppaa mukaansa ongen tai virvelin ja polkee fillarilla joelle tai järvelle. Katiskastakin tulee saalista. Tämä veijari perkaa itse kalansa ja valmistaa siitä syötävää. Myös mamma on paistanut useat pyörykät ja fileet lapsenlapsensa kalasaaliista.
Nuori mies aikoo mennä armeijaan, ja ehkä sen jälkeen lähteä opiskelemaan jotain maatalouteen, metsään, biologiaan liittyvää aihetta. Mutta hänellä ei ole kiire. Hän jaksaa odottaa, mitä kaikkea elämä tuo tullessaan.
Merja Ryhtä
toimittaja