Ennen vanhaan kesät olivat kauniita ja lämpimiä. Kukat kukkivat, linnut lauloivat ja poutapilvet purjehtivat sinisellä taivaalla. Näin tapahtuu lapsuusajan muistoissa, ja hyvä että edes niissä. Todellisuudessa oli monta kesää, jolloin ukkonen jyrisi ja salamoi. Esimerkiksi kesä 1925 oli tällainen.
Jo toukokuun puolivälissä kulki Ollilan kylän yli ukonilma, jollaista ei ainakaan 15 vuoteen ollut Somerolla koettu. Ällin talon luona iski salama vanhan jättiläiskoivun pirstaleiksi ja sytytti vieressä olleen saunan ja pesutuvan tuleen. Asuinrakennukseen salama iski savupiipun kautta rikkoen ikkunat ja välikaton sekä heittäen höyläpenkin ja muut penkit sikin sokin. Huoneessa olleet kolme miestä säilyivät, tosin taintuneessa tilassa. Telefoonin, sähkömittarin sekä johdot salama vioitti aivan piloille.
Samaan aikaan iski salama Pukkilan tilan tallin oveen rikkoen sen. Hevoset eivät vahingoittuneet. Teurastaja Karvian talossa iski salama nuoren lehmän kuoliaaksi.
Heinäkuun viidennen päivän aamuna nousi äkisti ankara ukonilma, mikä varsinkin Hirsjärven kylässä sai rakennukset vapisemaan ja ikkunat yhtäjaksoisesti helisemään. Ensimmäinen salamanisku sattui Vanhalan kartanossa peltiseen vesijohtoon mustuttaen sen.
Toinen isku tapahtui Marjalan kartanon navetan kohdalla. Siellä huomattiin navetan olevan ilmi tulessa. Kartanon työnjohtaja riensi pelastamaan navetassa olevaa karjaa, joista kaksi oli heti kuollut, eikä muita voitu enää irrottaa, kun tulen valta oli jo niin voimakas. Sonni saatiin jo ulos, mutta se hyökkäsi uudelleen palavaan navettaan ja paloi samoin kuin viisi lehmää.
Kolmas isku sattui Hovimäen huvilan lähellä olevaan Toivosen asuntoon, jossa se teki sanoin kuvaamatonta jälkeä. Ikkunat särkyivät, seinät pullistuivat liitoksistaan, väli- ja vesikatto nousivat paljon ylös ja sängyn päätylaudat pirstoutuivat. Kaksi nukkuvaa lasta salama siirsi sängyn mukana uunin viereen vahingoittumattomina. Ulos mennessään salama teki seinään suuren aukon ja nosti talon vieressä olleen suuren koivun juurineen maasta heittäen tyvipuolen kymmenien metrien päähän.
Rajuilman aikana oli sanoin kuvaamaton hämminki. Pelästyneet ihmiset juoksivat asunnoistaan ulos ja lapset itkivät pelon ja kauhun vallassa. Miesmuistiin ei sellaista ukonilmaa paikkakunnalla ollut.
Joensuun kylän seudulla iski salama useampaan paikkaan, muun muassa Someron Osuusmeijerin kuorima-asemalle, Someron Osuuskauppaan ja Jaatilan puustelliin. Jokaisessa paikassa se teki sähköjohtoihin ja sähkötauluihin sekä lamppuihin suurta tuhoa. Häntälän puhelinkeskuksesta paloi kaikkiaan kahdeksan läppää.
Muutamaa päivää myöhemmin raivosi Pikku Joensuun kylässä pyörremyrsky, joka heitti pelloilta multaa ja heinäseipäitä aina sadan metrin korkeuteen. Haapalan pellolta myrsky heitti heinäseipään heinineen päivineen noin 500 metrin päässä olevalle Kurjensuolle.
Vielä heinäkuun lopulla koettiin ankara ukonilma. Lounaiselle taivaalle ilmaantui illan suussa äkkiä ukkospilvi, joka laajeni Someron itäisten kylien ylle. Salamat olivat suuria ja ne näkyivät miltei koko yön.
Someron puolella ei vahinkoja sattunut, mutta Letkulla Koskilan torpan isäntä Nikolai Vainio oli juuri hankkiutumassa makuulle ja seisoi keskellä lattiaa, kun salama iski häntä suoraan päähän surmaten silmänräpäyksessä. Vainion emännän salama iski tainnoksiin, mutta kolme alaikäistä lasta pääsivät pelkällä säikähdyksellä. Torpasta salama meni navettaan surmaten lehmän.
Toivottavasti näiden sadan vuoden takaisten ukkosmyrskyjen kaltaisia sääilmiöitä ei koeta tänä kesänä, vaan saadaan nauttia leppoisista kesäpäivistä ja rauhallisista suviöistä.
Manu Kärki