Someron Kulttuurigalleria avautui kesäkaudelle tarjoamalla nähtäville Aarikan Korkor-korunäyttelyn sekä Manu Kärjen Valokuvaamisen monipuolisuus –näyttelyn.
Neljättä kesää esillä on Aarikan vaihtuva näyttely. Nyt pääosassa ovat korut. Joka vuosi teema vaihtuu, aina tarjolla on taattua selkeälinjaista, pyöreämuotoista Aarikkaa.
– Kulttuurigalleria on ihana tila pitää näyttelyä, Pauliina Aarikka iloitsee.
Nappien suunnittelusta 1950-luvulla alkanut Aarikan tarina laajentui pian koruihin. Aluksi Kaija Aarikka suunnitteli jalopuisia, ruskeita koruja, joihin hän yhdisti myös hopeaa. Myöhemmin mallistoon tulivat lahjatavarat, kuten pässit ja kynttilänjalat.
Näyttelyn ovat koonneet Kaija Aarikan tyttäret Pauliina Aarikka ja Sarianna Partanen.
– Firman tukijalat vuosikymmenien varrella ovat olleet lahjatavarat ja korut, kertoo Pauliina Aarikka.
– Alusta lähtien Kaija antoi kaikille tuotteille nimen, jokaisella nappimallilla ja korulla oli oma nimi, hän jatkaa.
Hopeinen sormus nimeltään Peikonperuukki ja rintakoru nimeltään Ritiratirallaa kuvaavat hyvin näitä eläväisiä esineiden nimiä.
Kineettiset eli liikkeen ideaa hyödyntävät sormukset olivat Kaija Aarikan mieleen. Ne helisevät hauskasti kättä liikuttaessa. Yhden kineettisen sormuksen nimi on Sadunkertoja, jota Kylli-täti käytti aikanaan kertoessaan lapsille satuja ja maalatessaan niihin kuvitusta televisio-ohjelmissaan. Lopuksi hän vilkutti hyvän yön toivotukset sormuksen helistessä sormessa.
Peltikoruja, jalopuukoruja, puu- ja hopeakoruja korvakoruina, sormuksina, kaulakoruina, rintakoruina. Mustavalkoisia, ruskeita ja värikkäitä koruja. Isompia ja pienempiä helmiä. Korut on sommiteltu kauniisti omiin teemoihinsa.
– Kaija suunnitteli tuhansia koruja elämänsä aikana. Hän oli luova ja haki aina jotakin uutta. Sininen oli Kaijan lempiväri, kertoo Pauliina Aarikka.
Korkor-näyttely on ainut laatuaan. Aarikka tahtoisi kävijöiden saavan elämyksiä kauniiden esineiden keskellä.
– Toivon, että nuoretkin ihmiset löytäisivät tänne ja tutustuisivat Aarikan tarinaan. Muutenkin Somerolla on niin paljon kivaa nähtävää kauempaakin tuleville, hän toteaa.
Kaija Aarikka ja hänen miehensä Erkki Ruokonen olivat molemmat kotoisin Somerolta, heidät on myös haudattu tänne. Pauliina Aarikalle Somero on tärkeä paikka.
– Mökkeilemme perheen kanssa Somerniemellä ja meillä on sukulaisia täällä.
Tänä päivänä Aarikka kiinnostaa sekä meillä että maailmalla. Tarina elää ja jatkuu.
Manu Kärki esittelee valokuvaamisen monipuolisuutta eriaiheisilla ja erilaisilla välineillä otetuilla kuvillaan. Näytillä on 12 kuvaa, kuten mustavalkokuva, värinegatiivi, diafilmi, dronekuva, kännykkäkuva ja riistakamerakuva.
Kärki muistelee pitäneensä edellisen valokuvanäyttelyn samaisessa paikassa, silloisessa Aholassa, vuonna 1997.
– Silloin näytillä oli 50 kuvaa, jotka olivat esillä myöhemmin Hiidenlinnassa, hän kertoo.
Someron Kulttuurin toiminnanjohtaja Liisa Mattila pyysi Kärkeä pitämään näyttelyn.
– Valikoimisen vaikeus oli läsnä arkistoja läpikäydessä, myöntää Kärki.
Näyttelyssä esillä oleva kuva Nostalgia vuodelta 1997 esittelee Tuulikki Pirttilän ohjaaman tanhuryhmän Kaakkurit Viikin sillalla.
– Tanhuryhmä tuli Viikin sillalle varta vasten kuvattavaksi, kertoo Kärki.
Kulttuurigalleriassa Badding-näyttely on avoinna 15.6. saakka, Manu Kärjen valokuvia 3.8. asti ja Aarikan Korkor-korunäyttely 31.8. saakka.