Virve Kosonen sai pari vuotta sitten lahjaksi kukkakimpun, jossa oli pelkästään valkoisia ruusuja. Hän kuvasi kimpun kukkia yksitellen yhden illan aikana.
– Valosta ja varjosta se lähti, ja ruusujen kauneudesta, kommentoi Kosonen inspiraationsa lähdettä.
Hän laittoi kuvat koneelle ja intoutui myös kirjoittamaan runoja ruusuista nousevista ajatuksista. Urakassa hupeni yksi yö.
Kosonen kokosi aineistosta valokuvakirjan, ja jäi haaveilemaan, josko joskus saisi aikaan materiaalista vielä valokuvanäyttelyn.
– Kaksi vuotta kuvaamisesta kesti, että sain näyttelyn aikaiseksi, selittää Virve Kosonen Ruusukimppu valkoinen -näyttelynsä äärellä.
Kolmisenkymmentä valokuvaa on printattu kankaalle, jokunen paperille ja levylle. Kehyksinä on pääasiassa vanhoja ikkunanpokia.
Kosonen pitää kukkien kuvaamisesta. Hän kiertää kohdetta eri suunnista. Tallentaa, mitä kukka on nyt, millainen se on vaikkapa parin tunnin päästä, huomenna, pisaroita lehdillään, kuihtuneena…
On suihkuttanut vettä suihkepullolla päälle ja odottanut pisaran valumista terälehdeltä. Kosonen on viitseliäs; jaksaa odottaa.
– Pisara on herkkä, mutta sillä on pintajännitys, suojakilpensä. Silti se putoaa, hajoaa, kuivuu ja katoaa.
– Kaikki on katoavaista. Kannattaa pysyä kiinni hetkessä ja nauttia siitä, mitä on just tässä lähellä, eikä hamuta kaukana olevaa. Elä hetkessä. Katso tätä, mitä on tässä ja nyt. Sen haluan sanoa näillä kuvillani ja teksteilläni, sanoo Kosonen.
Hän arvioi kuvaamisen olevan myös terapiaa.
– Saan pysähtyä pienen eteen ja hengittää elämää rauhassa.
Kososta kiehtoo ruusun kerroksellisuus ja monimuotoisuus.
– Se on yhtä aikaa piikikäs ja kaunis. Kerroksellisuus kera eri sävyjen on kuin elämä.
Virve Kosonen ajatteli viedä näyttelynsä myös muualle nähtäväksi; eikä siis myydä valokuviaan. Nyt niitä on haluttu ostaa.
– Elän palautteella yhden vuoden. En tehnyt näyttelyä turhaan.
Virve Kososen valokuvanäyttely Ruusukimppu valkoinen on esillä kesäkuun loppuun Kädenjäljet-taidegalleriassa.
