No, voi …hana. Nyt se taas tuli, enkö minä ikinä opi? Oikea lonkka särkee. Ihan sama kuin ennenkin.

Olen saanut kivun aktiivisella liikkumisella pois aiemminkin. Nyt on takana kuitenkin kolmen viikon tauko kuntosalilla käymisistä ja kunnon lenkkeilystä.

Olen minä liikkunut, mutta se ei näköjään riitä. Askareita tehdessä kertyy puhelimen mukaan keskimäärin noin 7 500 askelta päivässä. Eihän se niin kovin vähän ole, mutta erilaista. Sellaista askareissa töpöttelyä, lyhyitä askeleita ilman erillistä pyrkimystä reippauteen. Huomaamatonta.

Tiedän kokemuksesta varsin hyvin, että kipu häviää liikunnalla. Mutta kun kipu pääsee päälle, paranemiseen menee taas aikaa useita viikkoja. Harmittaa oma laiskuus ja aikaansaamattomuus. Miksi en huolehtinut itsestäni.

Tiedän hyvin, miten pitäisi toimia, mutta ei vaan. Jos edes osan tuosta sohvalla istumisen ajasta ja televisiokatselusta olisin käyttänyt hyödylliseen, ei särkyä tarvitsisi kuunnella ja kokea. Tieto ei oikein vaan siirry teoiksi.

Ei auta itku markkinoilla ja vaivojensa valitus. Vanhana tulee vaivoja, jos ei ole jo ennen tullut. Mutta eivät vaivat ole kiveen hakattuja. Niitä voi vastustaa omalla tekemisellä; oikealla lihaksia vahvistavalla liikkumisella. Hermot eivät joudu ahtaalle ja nivelet toimivat, kun pitää lihaksensa kunnossa.

Parasta lopettaa tämä kirjoittaminen heti ja lähteä liikkeelle parantamaan vaivoja. Kyllä tämä menee varmaan ohi, kun vaan toimin oikein.

Vaivainen

 

Nuoruus on kivaa ja samalla myös valmistautumista tulevaisuuteen

Jokainen meistä haluaa hyvän elämän itselle. Kukapa siihen ohjaisi? Monetkin, mutta onnistuuko ohjaus, onkin jo toinen asia. Usein onnistuu, mutta ei aina. Nuorena otamme oppia eniten omista vanhemmistamme sekä arvostamistamme ihmisistä. Arvot muodostuvat pääosin kotioloissa, mutta myös kouluissa saaduista vaikutteista ja opetuksista. Kaveripiirin vaikutustakaan ei pidä väheksyä.

Olen miettinyt paljon, miten työhön suhtautuminen muodostuu. Olen nähnyt erilaisia seurauksia vanhempien käytöksen seurauksena. Ilmiöitä, joita ei voi selittää pelkästään geneettisin perustein. Pikemminkin, miten syntymälahjaksi saamiaan geenejä käsittelee.

Yksi vanhempi aina kotiin tultuaan valitti työn ikävyyttä ja lapsesta tuli työtä välttelevä. Toinen kertoi onnistumisistaan työn haasteissa ja lapsesta tuli työtä arvostava menestyjä.

Eräs lähti aina työn jälkeen lenkille saadakseen hyvän olon itselle ja sitä kautta hyvän ilmapiirin kotiinsa. Samalla hän huomaamattaan paransi kestävyyttään, että jaksoi myös vaikeina työjaksoin; niitä tulee useimmille eteen vuosien varrella. Samalla hän antoi lapsilleen menestymisen mallia. Kestävyyttä tarvitaan ainakin uuden opettelussa. Sitä riittää tämän päivän työelämässä. Vastaan voi tulla muitakin kuormittavia haasteita. Niitä jaksaa, kun on liikkunut perus kestävyytensä kuntoon.

Kun nuorena liikkuu itsensä hyväkuntoiseksi, siitä tulee elämänikäinen tapa, hyvänolon tuoja, kestävyys, joka hyödyttää vaativissa vaiheissa. Elimistö on valmiimpi ottamaan kuormitusta vastaan, kun on liikkunut omin voimin lapsesta alkaen.

Tietysti kaikkea sitä on vaikea ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Jotenkin aikuiset toivovat, ettei lasten ja nuorten tarvitsisi oppia kaikkea karvaasti kokemusten kautta. Vanhemmat uskovat ja toivovat lastensa kuuntelevan ja luottavan vanhempien kokemukseen. Toisaalta on paljon asioita, joita on kehitysvaiheessa vaikea uskoa. Vaikka kuinka sanoisi, että liikkuvan ihmisen aivot ja koko elimistö toimivat paremmin, se on vaikea uskoa. Kokemusta siitä ei vielä ole. Auttaisiko se, että vertaa oloaan sisällä nuhjatun päivän jälkeen ulkona tehdyn lenkin jälkeiseen olotilaan? Periaatteessa jo noin yksinkertainen vertailu pitäisi olla herättävä. Hyvässä vireydessä pysyminen edellyttää omin voimin tehtyä liikkumista. Konevoimin tehty ei auta, jos se ei aiheuta kuormitusta. No, kyllä vaikka mopokrossi tai motocross vaativassa maastossa kuormittaa ja tekee hyvää. Silläkin on aikansa ja paikkansa.

Kavereiden kohtaaminen on tietysti tärkeää, mutta senkin voi tehdä liikunnallisissa merkeissä. En suinkaan tarkoita mönkijällä ajelua metsäpolkuja pitkin puiden taimia kaataen.

Somerolla on paljon mahdollisuuksia. Niitä kannattaa käyttää hyväkseen. Vanhemmat toivottavasti ohjaavat lapsiaan hyviin asioihin. Onhan se kaikki myös omaksi iloksi, kun lapsista tulee hyviä, osaavia ja terveitä ihmisiä.

Kannustetaan yhdessä