Teksti ja kuvat Emmi Ali-Yrkkö
Hovilan kartanon tämän kesän näyttelyt esittelevät isäntäparin elämäntyötä. Esillä on Matti Torkkomäen luontokuvia ja Arja Torkkomäen lennokkaita pukuja Finnairin työvuosilta.
Matti Torkkomäki on toiminut luontokuvaajana yli neljän vuosikymmenen ajan. Hänet tunnetaan Somerolla erityisesti Häntälän notkojen, Liesjärven sekä Torronsuon kuvaajana.
Seeterin kartanossa, Hirsjärven rannalla, lapsuutensa viettäneen Torkkomäen lempiaiheita on ollut Paimionjoen luonnon ja veden tilan seuranta.
Näyttelyssä on sekä tuoreita että vanhoja kuvia. Skaala on kahdeksankymmentäluvulta aina tähän vuoteen, vaikka näyttely ei varsinaisesti ole mikään retrospektiivinen.
Luonnonkuvaaminen on Torkkomäellä lähtenyt alkuun jo lapsuudesta. Ensin oli innostus luontoon ja myöhemmin mukaan tuli sen kuvaaminen.
– Mulla on ollut kiinteä suhde luontoon ihan pienestä asti. Menetin äitini jo kolme vuotiaana. Isoäiti minua kasvatti ja kannusti luontoharrastuksessa. Ihan pikkupoikana olin kantanut linnunpoikia tikun päällä sisälle kotiin, kertoo Matti Torkkomäki.
– Luontokuvat ovat omia vaikutelmiani, mutta yritän kuvata sellaisia kuvia, joilla on yleispätevyyttä niin, että ne herättävät mielikuvia, vaikutelmia ja elämyksiä myös katsojissa. Pyrin kuvillani siis myös vaikuttamaan. Tavallisistakin kohteista löytyy yllättäviä juttuja, kun vaan pysähtyy katsomaan.
Vanhimmat kuvat ovat luontoa esittäviä kuvia. Uudemmat kuvat ovat abstrakteja. Torkkomäki itse arvioi, että tyylin muuttuminen voi olla kuvaajana kypsymistä, mutta johtua myös siitä, ettei hän enää retkeile niin paljon.
Osa näyttelystä on varattu luonnonsuojelulle. Näyttelyssä on muun muassa pysäyttävät kuvat Hirsjärven, Painion ja Oinasjärven vesien laadusta.
– Veden sameus kertoo veden laadusta. Mitä huonompi näkyvyys vedessä on, sen huonompaa veden laatu on. 1970-luvulla Painiojärven näkyvyys oli jopa 1,5 metriä, kun nykyisin järvivedellä täytetystä ämpäristä ei meinaa pohjaa nähdä.
Sadunomaisia kuvia katsellessa ja kuvanottotilanteiden taustoja kuunnellessa tulee esille Matti Torkkomäen suuri tietämys luonnosta. Jään alle jäänyt sudenkorento, linnun ikkunaan painautunut omakuva ja ketunpoikasen myyrähyppy pitävät sisällään omat tarinansa.
– Onni on ahkeran liittolainen. Jos paljon liikkuu luonnossa, voi päästä näkemään ainutlaatuisia hetkiä. Silmä kouliintuu tarkkailemaan ja huomaamaan.
Torkkomäen mukaan paras luontokuvausaika on aamu, jolloin luonto herää:
– Kokonaistunnelmat ovat niin herkkiä aamuisin. Se valo, äänimaisema, tyynet säät ja sumut. Aikoinaan tuli nähtyä paljonkin kukonlauluja.
Luontokuvien lisäksi Matti Torkkomäki on kirjoittanut ja toimittanut kaksitoista luontokirjaa.
– Huippukuvia ei kovin montaa saa, mutta niiden dokumenttiarvo nousee vuosien varrella. Kuvissa voi näkyä jotain sellaista, mitä ei enää ole.
Luontokuvien tarkoitus ei ole vain tuottaa hienoja elämyksiä, vaan muistuttaa yhteisestä vastuusta.
– Näyttelyn kuvakokoelma kehottaa katsomaan ympärilleen. Ne huomauttavat siitä, että me olemme kaikki siitä samasta lähtöisin.
Lennokkaita pukuja
Luontokuvista siirrytään toisenlaiseen esteettiseen maailmaan – yläilmojen eleganssiin. Näyttelyn toisessa osassa katse kiinnittyy Finnairin lentoemäntien virkapukuihin, jotka kertovat aikakausien muodin muutoksista ja suomalaisen lentomatkustamisen historiasta.
Lentoemäntien puvut kuljettavat kävijän ajassa taaksepäin, vuosikymmeniin, jolloin lentomatkustaminen oli vielä glamouria ja virkapuvut huolellisesti suunniteltuja tyylin ilmentymiä. Osa näyttelyn puvuista on Arja Torkkomäen omia, osa lainattuja.
Torkkomäki aloitti työskentelyn Finnairilla 1973 ja työskenteli siellä 32 vuotta lentoemäntänä ja matkustamopalvelukouluttajana. Ennen koulutukseen pääsyä Arja oli lentänyt kerran elämässään.
Ensimmäiset lentoemännät olivat aloittaneet Finnairilla jo vuonna 1947. Silloin yhtiön nimi oli vielä Aero. Heidän virkapukunsa, klassinen kävelypuku kultaisilla leijonanapeilla, pysyi lähes samana kahdenkymmenen vuoden ajan.
– Vuonna 1969 lennettiin ensimmäisen kerran Atlantin yli Yhdysvaltoihin. Finnair päätti, että kilpailijoista pitää erottautua. Tähän ensilentoon otti osaa koko suomalainen design-maailma. Koneissa oli Tapio Wirkkalan astiat, Dora Jungin tekstiilit, Marjatta Metsovaaran shaalit ja ensimmäisessä luokassa tarjoili erikoisemäntä Finn Hostess , jolle lähes vuosittain vaihtui jonkun suomalaisen vaateteollisuuden vaate. Sillä markkinoitiin suomalaista vaateteollisuutta. Mukana ovat olleet Friitala, Marimekko, Kestilä, Kirjokangas, Silo ja Amis. Vaikka asut vaihtuivat, jokaisen kanssa pidettiin Björn Weckströmin , Finn Hostessia varten suunnittelemaa, hopeakorua nimeltä People need people , kertoo Arja Torkkomäki.
1980-luvulla Finn Hostessien tilalle tuli Service Cheffit.
Näyttelyssä on asujen, asusteiden ja astioiden lisäksi nähtävillä kuvia ja lehtileikkeitä lentoemäntien historiasta.
– Lentoemäntien koulutus on lyhyt, koska kieliä ei opeteta koulutuksessa. Niiden hallinta on jo sisäänpääsyvaatimuksena. Koulutuksen painopisteenä on turvallisuus.
Aasian lentojen avautuminen 1980-luvulla toi ihan uuden maailman. Siihen avuksi tuli lentoemäntien kulttuurikoulutukset.
Arja Torkkomäki liittyi eläkkeelle jäätyään Evergreens-yhdistykseen. Se on 1979 perustettu lentoemäntien ja stuerttien perinneyhdistys. Uusi Ilmailumuseo valmistuu Vantaalle 2027 ja yhdistyksen yhtenä tavoitteena on, että sinne tulisi nähtäväksi vihdoinkin myös matkustamohenkilökunnan työn historia.
Hovilan kartanon siirryttyä Arjalle ja Matille, heidän elämässään alkoi uusi vaihe. Someron retkipäivien suunnittelussa, opastaessa ja juhlatilaisuuksien järjestelyissä purserin tehtävä on tuonut kokonaisuuksien hallintaa ja antanut pohjaa ihmisten kohtaamiseen. Arja Torkkomäki on saanut uuden unelma-ammatin.
n Luontokuvat ja Lennokkaat Puvut ovat nähtävissä Hovilan kartanon päärakennuksessa 26.–27.7. Kivinavetan yläkerrassa jatkuu Nuoruuden hurmaa – muistojen kultaa -näyttely.
