”Kaksi vanhaa, vanhaa varista / nuokkuu hiljaa pellon aidalla…” Lauri Pohjanpään (1889–1962) kahdesta harvakseltaan toisilleen sanailevista variksista on monelle tuttu kansakoulun lukukirjoista. Pohjanpää onkin jäänyt kirjallisuutemme historiaan hauskojen, opettavaisten ja lyyristen eläinrunojen taitajana.
Hän oli koulutukseltaan pappi ja sai sekä rovastin että teologian kunniatohtorin arvonimen. Hän oli myös uskonnonopettaja. Yksi hänen oppilaistaan oli Saima Harmaja, sittemmin kuuluisa runoilija hänkin.
Lauri Pohjanpää oli hyvin monipuolinen ja tuottelias kirjailija. Runojen lisäksi hän kirjoitti draamoja, muistelmia ja romaaneja, muun muassa Kesäyön laulu (1937) ja Päivä ja yö (1957). Muistelmaromaanissa Kaksi sukupolvea (1960) esiintyvät muun muassa runoilijat Juhani Siljo ja Otto Manninen. Rakastetuin Lauri Pohjanpään teoksista lienee eläinfaabeleja sisältävä Metsän satuja (1924).
Lauri Pohjanpään juuret olivat äidin puolelta Somerniemellä. Hänen äitinsä Ida Wilhelmiina oli Kourlaan rustitilan tytär Oinasjärveltä. Muistoja Somerniemeltä Lauri Pohjanpää on ikuistanut myös teoksiinsa. ohjanpään puoliso oli talousopettaja Arla Augusta Rossander, ja pariskunnan kolmesta lapsesta kirjailija Helena Anhava (1925–2018) tuli tunnetuksi omaäänisenä yksilönvapauden puolustajana. Lauri Pohjanpään veli oli sotatuomari, hovioikeudenneuvos ja kirjailija Arvi Pohjanpää, ja hänen tyttärensä Elina Pohjanpää muistetaan sirkeänä ja temperamenttisena näyttelijänä.
Filosofian tohtori Eija Komu kertoo Lauri Pohjanpään elämästä ja tuotannosta sekä lausuu tämän runoja keskiviikkoiltana 10.9. Svenssonilla. Esitelmän otsikkona on Huumoria ja hartautta.