Rovastikunta on täydentänyt pohjamallia ja löytänyt sille uusia vaihtoehtoja
Paimion rovastikunnassa, johon Someron seurakuntakin kuuluu, halutaan yhdessä varautua tuleviin haasteisiin. Siihen kun syntyvyys laskee, kuolleisuus kasvaa ja seurakunnan jäsenten määrä vähenee. Myös siihen, miten vähenevät varat saadaan riittämään muun muassa hautausten, kiinteistöjen ja hallinnon hoitamiseen, ja kuitenkin jäisi rahaa tärkeään perusseurakuntatyöhön.
ROVA-suunnittelussa on päästy siihen vaiheeseen, että on olemassa yksi pohjamalli, jota kehitellään eteenpäin. Tuon aluemallin mukaan tulevaisuudessa olisi yksi seurakunta, jossa olisi kuusi seurakunta-aluetta eli nykyiset seurakunnat Somero, Salo, Loimaa, Lieto, Paimio ja Pöytyä. Tuo yksi seurakunta vastaisi koko alueen hautaus-, henkilöstö-, kiinteistö- ja taloushallinnosta, mutta seurakunnallinen toiminta pysyisi vakaasti siellä missä paikallinen väki on. Jäseniä tässä seurakunnassa olisi nykyisen tiedon mukaan 90 308 ja väkeä koko talousalueella 127 320.
Olisi yhdet vaalit, jolla valitaan 45 hengen kokoonpano kirkkovaltuustoon. Valituiksi tulisivat he, jotka eniten ääniä saavat, olivat sitten mistä päin aluetta tahansa. Tämän lisäksi olisi kirkkoneuvosto, jonka kirkkovaltuusto valitsee. Jokaiselta alueelta on vähintään yksi jäsen. Siinä olisi 11 jäsentä ja kirkkoherra.
Näiden lisäksi olisi aluejohtokunnat jokaisella alueella. Siellä puikoissa olisi oma johtava pappi. Tämä yhteenliittymä vastaisi annetun määrärahan puitteissa toiminnasta alueella, myös muun muassa testamenttivarojen käytöstä, jumalanpalveluksista ja valitsisi työntekijät lukuun ottamatta pappeja. Heidät valitsee tuomiokapituli. Aluejohtokunta voi kyllä esittää halumaansa pappia tehtävään.
Seurakunta-alueille myönnettävä määräraha perustuisi muun muassa jäsenmäärään, hautauksien määrään ja rippikoulujen järjestämiseen.
Jokaisella alueella olisi omat papit, diakonit, kanttorit ja työntekijät. Heidän ei tarvitse reissata paikasta toiseen. Yhteiselle henkilöstöhallinnolla sijaistaminen onnistuisi nykyistä paremmin. Erityistyömuotoja, kuten perheneuvontaa ja sairaalasielunhoitoa voitaisiin hankkia kaikille yhdestä paikasta.
Lisää vaihtoehtoja
Viime keväänä Paimion rovastikunnan seurakunnissa Somerolla, Salossa, Paimiossa, Loimaalla, Liedossa ja Pöytyällä oli kuulemistilaisuudet seurakuntalaisille. Palautteiden pohjalta pohjamallia on kehitelty ja tehty myös lisää ratkaisu- ja yhteenliittymisvaihtoehtoja.
Yksi vaihtoehto on kahden seurakunnan malli. Siinä Salo jäisi itsenäiseksi ja muut 5 seurakuntaa liittyisi yhteen. Viiden seurakunnan yhteenliittymässä olisi 56 162 jäsentä. Sittemmin voitaisiin harkita uutta liitosta tai seurakuntayhtymää, jossa Salo olisi mukana.
Toisessa kahden seurakunnan mallissa Salon ja Someron seurakunnat liittyisivät yhteen, ja neljä muuta seurakuntaa muodostaisi toisen seurakunnan. Nämä seurakunnat tekisivät yhteistyötä tässäkin mallissa. Sittemmin voisi harkita kaikkien uudelleen liitosta.
Kolmannessa mallissa Loimaa ja Paimio jatkaisivat itsenäisinä. Somero ja Salo liittyisivät yhteen, kuten myös Lieto ja Pöytyä. Koko rovastikunnan alueella tehtäisiin tiivistä yhteistyötä hautaus-, henkilöstö-, kiinteistö- ja taloushallinnossa.
Neljännessä mallissa Paimion rovastikunnan alueelle muodostettaisiin yksi uusi seurakunta, joka jaettaisiin jäsenmäärän, kirkkojen, hautausmaiden ja henkilöstöresurssien perusteella tasasuhtaisesti neljään seurakunta-alueeseen. Yhteen alueeseen kuuluisivat Paimio ja Lieto, toiseen Loimaa ja Pöytyä, kolmanteen Somero ja Salon pohjoispuoli ja neljännessä olisivat Salon eteläiset osat.
Uusimpana vaihtoehtona on yksi yhteinen seurakuntayhtymä, jossa jokaisella seurakunnalla olisi neuvostonsa, kirkkoherransa ja budjettinsa, jolla hoitaa seurakunnan toimintaa. Yhtymä hoitaa taloutta, kiinteistöjä ja hautaustointa.
– Se riippuu, mitä seurakunta haluaa ja toivoo. Halutaanko maksaa omasta nimestä, kirkkoherrasta, identiteetistä hieman enemmän ja hoitaa myös itse enemmän asioita, totesi ROVA-ohjausryhmän puheenjohtaja, lääninrovasti Risto Leppänen Someron seurakunnan kuulemistilaisuudessa.
Tavoite hallinnon kevennys ja seurakuntatyön säilyttäminen
Risto Leppänen ja Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin hiippakuntasihteeri Mika Piittala ovat käyneet seurakunnissa kuulemistilaisuuksissa kertomassa, missä mennään ja mitä kohti.
– Perusperiaate on, että löytäisimme mallin, jolla keventää hallintoa, mutta säilyttää paikallinen toiminta seurakuntien alueilla. Että turvataan toimintaedellytykset alueella kaikkialla perustehtävään: julistaa Kristusta ja huolehtia lähimmäisistä. Ja että myös tulevilla sukupolvilla olisi kohtuulliset mahdollisuudet kuulla sanomaa, tähdensi Risto Leppänen.
Hän totesi tiedossa olevan realiteetit, että taloudellinen perusta murenee ja valtio antaa aiempaa vähemmän tukea seurakunnille. On mietittävä tarkasti, mihin kirkon varoja pitää jatkossa käyttää.
Seurakunnassa pitäisi olla rahavaroja puskurina kolmeksi kuukaudeksi. Paimiossa tuo luku on rovastikunnan paras, 891 päivää ja Pöytyällä heikoin, 29 päivää. Someron seurakunnan puskuri on 399.
Mika Piittala totesi, että osa seurakunnista on jo nyt kovilla taloutensa kanssa, mutta kaikilla se on edessä; esimerkiksi kiinteistöissä korjausvelkaa odottaa oven takana.
– Jos olisimme yhtä ja samaa seurakuntaa, sekä varat että velat olisivat yhtä, muistutti Piittala.
Mikä nyt on seurakunnan varallisuutena esimerkiksi rahastoissa, jää oman alueen käyttöön noin 10 vuoden ajalle.
– Toiminnan seurakunnassa pitää jatkossa pyöriä tulorahoituksella.
Piittala näytti tilastotietoa. Suomessa luterilaisessa kirkossa oli 4,4 miljoonaa jäsentä vuonna 2020. Vuoden 2024 lopussa jäseniä oli 3,5 miljoonaa.
– Siksi asia on otettu esille, jotta voisimme yhdessä ajan kanssa pohtia keinoja eikä jokaisen seurakunnan tarvitse kamppailla yksin näiden asioiden kanssa.
Seurakunnilla on valtava määrä kiinteistöjä hoidettavanaan.
– Meillä menee kiinteistöjen huoltamiseen ja korjaamiseen paljon rahaa. Millä pystymme luopumaan kiinteistöistä, joita ei enää tarvita?
Lokakuun loppuun valmistuu rovastikunnan kiinteistöjen kuntoarvio.
– Pääperiaate aluemallissa on, että yhteisessä seurakunnassa kiinteistöasioissa kirkkojen kunnossapitäminen on ykkössijalla. Vähemmälle jäävät leirikeskukset, seurakuntatalot ja muut, kertoi Mika Piittala.
Yhteisvastuullista päätöksentekoa
Someron seurakunnan kuulemistilaisuudessa Petri Känkänen kysyi, ajetaanko nyt yhtä mallia kuin käärmettä pyssyyn.
Liedon kirkkoherra Risto Leppänen vastasi, ettei toki.
– Se on vaarallinen tilanne, jos jollakin on kiire tuhlata rahansa, ja ottaa lainaa. En usko tällaiseen. Kyllä seurakunnat ovat vastuullisia. Yksi seurakunta vastaa taloudesta, tarpeista. Se on yhteistä vastuunkantoa. Lopulta olemme samaa kirkkoa.
Pauli Einoa kiinnosti palkkojen harmonisointi.
– Palkat ovat hyvin lähellä toisiaan Paimion rovastikunnan seurakunnissa, hänelle vastattiin.
Valtio on vähentämässä tukiaan. Matias Roto on varma, että hautapaikkojen hinnat nousevat. Hänestä tulee muistaa myös se, että seurakunnilla on hoidettavanaan suuri prosentti Suomen kulttuuriperintöä kiinteistöissään.
Mika Piittala arvioi hautausmaksujen nousevan 2–3 kertaisiksi.
– Meidän tulee pystyä toimittamaan hautaustoimi, kattamaan nämä kulut valtion rahoituksella ja hautausmaksuilla.
Juha Wiskari kaipasi laskelmia kaikista vaihtoehdoista. Hän toivoi myös, että seurakunnissa pohditaan jo nyt, mitä voidaan karsia ja tehostaa. Se on hänestä tarpeen, mennään yhteen tai ollaan omina seurakuntinaan.
Hanna-Liisa Kärjellä oli huoli Somerniemen kappeliseurakunnan puolesta.
– Kyllä se nyt näyttää häviävän kartalta vallan.
Mika Piittala tuomiokapitulista muistutti, että tuomiokapituli vahvasti tukee seurakunnan toimintaa ja sitä että toimintaa on pitkin seurakuntaa. Hän korosti, että seurakunta-alueet itse päättävät heille annettujen määrärahojen puitteissa toiminnasta.
– Voidaan perustaa kirkkoalue, jollainen Somerniemi voisi olla. Sinne voidaan nimetä johtokunta, joka järjestäisi toimintaa ja alue pysyy vireänä.
Haluttiin tietää, mitä sitten tehdään jos seurakuntien halut ja neuvoa-antavat lausunnot kovin eroavat toisistaan.
– Jos yksikin seurakunta kuudesta on kiinnostunut, tuomiokapituli joutuu asian käsittelemään, vastasi Mika Piittala.
Risto Leppänen sanoi ROVA-hanketta tehtävän, jotta seurakunnat tunnistavat haasteen, että ”jotain tarttis tehdä”.
– Päätös eli malli, jonka rovastikunnan seurakunnat lopulta valitsevat, on varmaankin kompromissi.
Aikataulua ROVA-hankkeesta ja mahdollisesta uudesta seurakunmasta
– Seurakuntalaisten toiset kuulemiset ovat syyskuun 2025 aikana; Somerolla tilaisuus oli 16.9.
– Seurakuntien luottamushenkilöille ja työntekijöille annetaan tietoa sähköpostitse ja puhelimitse uusista vaihtoehdoista viikolla 38.
– loka-marraskuussa 2025 seurakuntien kirkkovaltuustot kokoontuvat tahoillaan pohtimaan, mitä mieltä ovat annetuista ehdotuksista ja mikä olisi heistä hyvä vaihtoehto, ja ilmaisevat neuvoa antavan mielipiteensä ROVA-työryhmälle.
– Seurakunnan eli kirkkovaltuustojen viralliset kannat esitetään tammi-helmikuussa 2026.
– Tuomiokapituli käsittelee asiaa, jos yksikin kuudesta seurakunnasta haluaa hakea tietyn mallin mukaista muutosta.
– Tuomiokapituli antaa kirkkohallitukselle aloitteen seurakuntamuutoksista.
– Jos kirkkohallitus myöntyy, niin tuomiokapituli asettaa järjestelytoimikunnan valmistelemaan asioita. Siinä on jokaisesta seurakunnasta edustaja.
– Seurakuntavaalit mahdollisesti laajennetussa seurakunnassa käytäisiin 18.11.2026.
– 1.1.2027 laajentunut seurakunta voisi aloittaa toimintansa.
